Kalevan repeytynyttä merikotkaa koskeva artikkeli (1.6.) osoitti, että tuulivoimalla on suora vaikutus linnustoon törmäysten seurauksena. Artikkelin mukaan epävirallisia havaintoja on tehty 48 törmäyksessä kuolleesta merikotkasta eri puolella Suomea.
Petolintujen lisäksi törmäysvaarassa ovat lepakot, joita turbiinit houkuttelevat muun muassa hyönteisravinnon kerääntymisen seurauksena. Metsäkanalintujen on havaittu törmäävän tuuliturbiinien pylväisiin mahdollisesti siksi, että ne luulevat valkoista aluetta aukoksi metsässä.
Havainnot 48 turbiineihin kuolleesta merikotkasta maanlaajuisesti vuodesta 2005 lähtien eivät kerro kovin mittavasta vaikutuksesta ja ovat systemaattisen seurannan puutteesta johtuen todennäköisesti aliarvio. Esimerkiksi Norjan rannikolla sijaitsevan Smølan saaressa 18 neliökilometrin kokoiselta tuulivoima-alueelta löydettiin 11 seurantavuoden aikana lähes viidensadan kuolleen linnun jäänteet, joista yleisimmät olivat riekko ja merikotka.
Silloin kun kyse on pitkäikäisestä ja hitaasti lisääntyvästä lajista, yksikin lisätekijä populaation pienenemiselle on haitallinen, joskus jopa kriittinen. Petolintujen kohdalla on havaittu, että erityisesti nuoret yksilöt ovat alttiita törmäyksille. Tällä on suurempi vaikutus populaation tulevalle kehitykselle kuin jos riski kohdistuisi vanhoihin yksilöihin.
Suomessa ei ole tiettävästi tehty tieteellistä tutkimusta tuulivoiman törmäysvaikutusten estämisestä, mutta esimerkiksi Norjasta kokemusta jo löytyy. Roottoreiden maalaaminen kokonaan tai osittain mustaksi vähensi lintujen kuolleisuutta yli 70 prosentilla, ja petolintujen törmäykset loppuivat lähes täysin. Vastaavasti pylväiden juurelta löydettyjen kuolleiden metsäkanalintujen määrä väheni puoleen, kun pylväät maalattiin mustiksi.
Turbiinien automaattinen pysähtyminen lintujen lähestyessä vähensi hanhikorppikotkien kuolleisuutta yli 90 prosentilla Etelä-Espanjassa samalla kun energiantuotanto väheni puolella prosentilla.