Takapuoli puutuu, aurinko porottaa ja vastatuuli tekee polkemisesta raskasta. Perillä olisi oltava pian, mutta jo tässä vaiheessa on selvää, että aikataulu tulee pettämään.
Lauri Holma on ensimmäisen pitkän pyhiinvaelluksensa kiperimmässä kohdassa. Yksi pyhiinvaellukseen liitettävistä piirteistä, kiireettömyys, lipuu pois ulottuvilta. Tilalle astuvat stressi ja ahdistus.
– Minun piti todella tehdä töitä täsmällisyyteen pyrkivän luonteeni kanssa, hän sanoo muutama viikko kokemuksensa jälkeen. – Lopulta ymmärsin, että maailma ei kaadu, vaikka tulemme paikalle myöhässä. Onnistuin hellittämään suorittamisesta.
Monta syytä matkallelähtöön
Oululainen Holma testasi kesäkuussa, kuinka yksi Suomen pyhiinvaellusreiteistä, Agricola-kävely, taittuu pyörän selästä käsin. Kolmehenkinen seurue matkasi noin 300 kilometrin matkan Pernajasta Turkuun kolmessa päivässä.
Tien päälle veti kiinnostus Piplia-seuran ylläpitämää reittiä kohtaan. Sitä pitkin voi kulkea Mikael Agricolan jalanjäljissä hänen synnyinpitäjästään Turun tuomiokirkkoon, jossa Agricola toimi piispana. Koska Holma on Agricolan suvun jälkeläisiä, reissu oli hänelle matka sukujuurille.
Eniten vaeltajaa kiehtoi mahdollisuus rauhoittua. Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa pappina työskentelevä Holma sanoo tätä kaipuuksi Jumalan läsnäoloon ja pyhän kosketukseen.
– Pyhiinvaellus on nimensä mukaisesti vaeltamista pyhiin. Ehkä sitä voisi kuvailla hetkeksi, jolloin ihmiselle kirkastuu se, mikä on hänelle arvokkainta ja rakkainta.
Itseään ei tarvitse viedä äärirajoille
Pyhiinvaellus on osa viime vuosina jalansijaa saanutta hidasta matkailua. Se korostaa matkanteon kiireettömyyttä ja luopumista suorittamisen paineesta.
Suomessa pyhiinvaelluksia tehtiin jo keskiajalla, jolloin yksi merkittävistä kohteista oli Turun tuomiokirkko. Sitä kautta kuljettiin myös maailmankuuluun pyhiinvaelluskohteeseen Santiago de Compostelaan.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko havahtui hitaan matkailun nousuun, kun Pyhän Olavin merireitti avautui pohjoismaisena yhteistyönä vuonna 2019. Kaksi vuotta myöhemmin Turun tuomiokirkkoon perustettiin Suomen ensimmäinen, pyhiinvaellusreittejä kehittävä ja koordinoiva pyhiinvaelluskeskus.
Keskuksen projektipäällikkö Annastiina Papinaho sanoo kirkon palaavan juurilleen pyhiinvaelluksia kehittäessään. Enää ei tosin vaadita päiväkausia kestävää taivallusta, vaan lyhyenkin reitin kulkeminen riittää.
– Tänä päivänä pyhiinvaeltaja on hän, joka sellainen haluaa olla. Tärkeintä on pyrkimys syvään läsnäoloon ja merkityksellisyyden kokemukseen.
Papinahon mukaan kyseessä on vastavoima kuluttamisen ja kiireen kulttuurille.
– Arjen vauhti on kovaa. Ihmisen pitäisi osata ja tietää paljon, olla vastuussa monesta asiasta. Moni kaipaa tietoista hidastamista.
– Elämän kriisikohdassa osa ihmisistä lähtee pitkällekin vaellukselle ajatuksiaan selventääkseen.
Avainsanat auttavat matkanteossa
Mikä vaelluksesta tekee pyhiinvaelluksen? Ruotsalainen pyhiinvaelluskonkari Hans-Erik Lindström on muotoillut seitsemän sitä kuvailevaa avainsanaa. Ne ovat yksinkertaisuus, vapaus, kiireettömyys, hiljaisuus, huolettomuus, jakaminen ja hengellisyys tai henkisyys.
Kyseiset ominaisuudet ovat juuri niitä, jotka Lauri Holmaa pyhiinvaeltamisessa kiehtovat. Tärkeää on myös vaeltamisen aikana syntyvä kehon ja mielen yhteys.
Palataan vielä hänen toiveeseensa tavoittaa pyhää Agricola-reitillä. Tapahtuiko sitä?
– Kyllä. Pyöräillessä huomasin rukoilevani ja rukouksen kohteena olivat vaimo ja pienet lapseni.
Oulun keskustassa kulkee puolentoista kilometrin mittainen kaupunkipyhiinvaellusreitti.
• Oulussa on useita matkailu- ja kaupunkipyhiinvaelluskohteita
• Pyhiinvaeltamisesta ja reittivaihtoehdoista löytyy tietoa Suomen pyhiinvaelluskeskuksen sivuilta
• Lauri Holman matka Instagramissa: @kirkkooulussa
• Tuomiorovasti Satu Saarisen podcast-jakso pyhiinvaeltamisesta
• Seurakunnista löytyy myös hiljaisuuteen johdattavia tapahtumia ympäri vuoden
