Teen parin ystäväni kanssa vapaaehtoistyötä muutaman maahanmuuttajaperheen kanssa. Autamme erityisesti opiskeluun ja koulunkäyntiin liittyvissä tehtävissä, mutta usein apua tarvitaan aivan arkistenkin asioiden hoidossa. Miksi näin? Syy on yksinkertaisesti se, että näiden ihmisten suomen kielen taito on niin heikko.
Monet aikuisista ovat käyneet tai käyvät suomalaista peruskoulua. Koulun suorittaneille päästötodistus on osoitus riittävän hyvästä suomen kielen taidosta. Tätä voi hyödyntää muun muassa Suomen kansalaisuuden hakemisessa.
Valitettavasti totuus kielitaidosta on toisenlainen. Kukaan näistä ystävistämme ei hallitse suomen kieltä kuin auttavasti. Heillä on suuria vaikeuksia hoitaa tavalliseen arkeen liittyviä asioita ja mikä valitettavinta, he eivät tahdo suoriutua ammattiopinnoistaan. He haluavat kaikki opiskella ammatin, he haluavat töihin, he haluavat palkan ja he haluavat maksaa veroja kuten muutkin suomalaiset.
Mikä tässä on ongelma? Se on suomen kielen opetus. Tässä esimerkki havainnostamme.
Eräs aikuinen, lähes kielitaidoton nainen aloitti peruskoulun viime syksynä. Hän pyysi meiltä apua suomen kielen tehtäviin. Ja mitä nämä tehtävät olivatkaan? Tässä pari tehtävää malliksi: Etsi tekstistä viiden eri verbityypin verbejä, miten teet partitiivin, mikä on kongruenssi, ympyröi luettelosta sanat, jotka ovat genetiivissä, tai muodosta lause sanoista ystävä, koulu, uusi, minä, tykätä. Muista rektio!
Miten on mahdollista, että lähes kielitaidottomalle ihmiselle opetetaan kielioppia, joka meille suomalaisellekin tekisi tiukkaa? Kaikki nämä peruskoulun käyneet ystävämme valittivat turhautuneensa. Sanoja taivuteltiin, sijamuotoja opeteltiin, mutta kukaan heistä ei oppinut sitä olennaisinta eli puhumaan ja lukemaan suomen kieltä.
Useamman vuoden arjen kokemuksiin perustuen annamme kielenopetukseen neuvon: vähemmän kielioppia, enemmän käytännön puheen ja lukemisen opiskelua.
Kielet solmussa
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.