Kaleva uutisoi nettisivuillaan 7.7., miten syöksyvirtaus teki tuhojaan Oulun Sanginjoella. Onneksi voimakkaan luonnonnäytelmän lähimpää kokeneet ihmiset kuitenkin selvisivät vammoitta uhkaavasta tilanteesta huolimatta.
Luonnon itsensä kannalta kyse ei kuitenkaan ollut tuhosta, pikemminkin päinvastoin. Metsäluonnon kiertokulkuun kuuluvat ajoittaiset myrskyjen tai muiden luonnon ilmiöiden aiheuttamat puiden kaatumiset vaihtelevan kokoisilla pinta-aloilla. Joskus puita kaatuu yksittäin sinne tänne, joskus maisema näyttää tulitikkutehtaalta kaikkien puiden kaaduttua erityisen voimakkaan puhurin seurauksena.
Vasta muutama viikko sitten sai lainvoiman Oulussa sijaitsevan Isokankaan luonnonsuojelualueen laajennus, eli jo 16 vuoden ajan kiistelty Sanginjoen ulkometsän suojelu toteutui, mutta vain osittain.
Valitettavasti kaupunkimme päättäjät eivät vieläkään ole kypsyneet koko Ulkometsän suojelulle. Vain vajaa puolet Ulkometsästä suojeltiin tässä vaiheessa. Suojeluesityksessä ehdotetaan 300 hehtaarin kokoisella alalla luonnon ennallistamista eli muuttuneen luonnon saattamista mahdollisimman alkuperäiseen asuunsa.
Kukaan ei kuitenkaan ole tehnyt laskelmia siitä, mitä tuo 300 hehtaarin ennallistuttaminen tulisi maksamaan. Eikä edes ole näkynyt minkäänlaista ennustetta siitä, millaiset mahtaisivat olla kalliilla rahalla saadut hyödyt luonnon itsensä kannalta.
Sanginjoen Ulkometsän metsäluonto ennallistui 7.7. kertarysäyksellä ja lähes ilmaiseksi, jos pelastuslaitoksen hätätyöt jätetään kustannuslaskelmien ulkopuolelle. Vaikka luonto ennallistikin metsää juuri laajennetun Isokankaan suojelualueen ulkopuolella, tulee myrskyn aiheuttama luonnonsuojeluarvoiltaan korvaamattoman arvokas alue nyt jättää kokonaan koskematta ja laskea se mukaan suunniteltuun 300 hehtaarin kokoiseen ennallistamisalaan.