Luonnonmarja-ala on ollut myrskyn silmässä vuodesta 2022 lähtien. Poliittiset päättäjät ja virkamiesjohto ovat vihdoin olleet pakotettuja ottamaan työpöydälleen luonnonmarja-alan kehittämisen myös ihmisoikeusnäkökulmasta.
Toimialan lähes kaikki suurimmat toimijat ovat epäiltyinä tai syytettyinä ihmiskaupasta, puhumattakaan Suomen ja Thaimaan ministeriötason korruptioepäilyistä ja -tuomiosta. Vyyhti on Suomelle ja suomalaisille syvästi häpeällinen ja vahingollinen.
Ennen vuotta 2024 vuosittain sadat luku- ja kirjoitustaidottomat thaimaalaiset pääosin maan köyhimmältä Isanin alueelta läpäisivät ulkoministeriön seulan, ja pääsivät Suomeen poimimaan luonnonmarjoja turistiviisumilla. Suomen valtio kasvatti läpinäkymättöminä koronavuosina Thaimaan poimijakiintiötä useaan otteeseen sivuuttaen marjavirkamiesten varoitukset, jolla on suora vaikutus rikosepäilyjen ja -syytteiden asianomistajamääriin, eli mahdollisiin ihmiskaupan uhreihin. Vuosina 2019–2022 Thaimaan poimijakiintiö nousi 2 500 poimijasta 4 000 poimijaan.
Marjakaudeksi 2024 siirryttiin myös thaimaalaisten poimijoiden kohdalla työsuhteisuuteen ja maahan tultiin työntekijän oleskeluluvalla. Väliaikaisen muutoksen myötä sadoille liian haavoittuvassa asemassa olleille thaimaalaispoimijoille tehtiin kielteinen työlupapäätös.
Orpon hallitus hyväksyi äskettäin asetuksen, jolla kausityölakia muutetaan kattamaan myös luonnontuotteiden keruun, eli kolmansista maista tulevien poimijoiden osalta maahantulon lupaprosessi palaa ulkoministeriöön ja viisumimenettelyn piiriin. Jatkossa kolmansista maista tulevien luonnonmarjanpoimijoiden, käytännössä thaimaalaisten, kausityöluvat myönnetään ilman järeämpää jälkivalvontaa. Työsuhteisuudesta huolimatta kyseessä on heidän kohdallaan askel kohti menneisyyttä.
Miksi marja-alalla sitten on tasaisesti ilmennyt ongelmia? Asia kiteytyy poliittiselta ja virkamiesjohdolta puuttuneen tahtotilan lisäksi jokaisenoikeuksiin. Jokaisenoikeudet käytännössä mahdollistavat kenen tahansa Suomessa laillisesti oleskelevan luonnonmarjanpoiminnan.
Jokaisenoikeudet, joiden lähtökohdat ovat jalot, tuovat kuitenkin mukanaan luonnonmarja-alan pimeät toimijat ja näiden lupaprosessien välttelyn, jos luonnonmarjoja ei poimita työsuhteessa, eikä ulkomaalaispoimijoiden pystytä osoittaa myyvänsä marjat taholle, joka on kutsunut heidät Suomeen, tai joka järjestää heidän poimintaolosuhteet ja -välineet, jolloin sovellettaisiin marjalakia. Jokaisenoikeudet muodostavat Suomelle myös turvallisuusuhan, koska ne mahdollistavat ulkovaltojen poimijoiden tulon metsiimme. Jokaisenoikeuksien säätämisestä erillislaissa tulisi selvittää.
Luonnonmarja-alalle syntyessä tyhjiöitä, globaalilla tasolla ei ole pulaa niiden täyttäjistä – myös laittomin keinoin. Luonnonmarja-alan yritysten aidosti ajantasainen valvonta vaatisi poimintakauden aikana joukkueellisen liikkuvia marjavirkamiehiä, myös marjalain kehittämistä sekä tarkemman lainsäädännön viranomaisyhteistyöstä.
Marjalaki on erillislaki, joka astui voimaan juuri ennen marjakautta 2021. Tällä hetkellä kuitenkin keskustellaan jopa marjalain mitätöimisestä, eikä vähiten marjalain isän rikostuomiosta johtuen, joka tosin ei ole vielä valituksen vuoksi lainvoimainen. Marjalain mitätöinti loisi alalle lisää harmaata ja jopa pimeää aluetta, koska työsuhteen muodostumista ei valtio voi sanella kaikkien ulkomaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden kohdalla. Tässäkin tehtiin poikkeus thaimaalaisten kohdalla maahantulolupaprosessien edellä mainittujen muutosten myötä.
Marjalakia tulisikin jatkokehittää, koska se turvaa niiden organisoitujen ulkomaalaispoimijoiden oikeudet, jotka eivät poimi luonnonmarjoja työsuhteessa. Heitäkin tulevaisuudessa edelleen on, ja kuten hallituksenkin kausityölain muutoksesta annetun asetuksen muistiossa todetaan, muutoksen myötä marjayritysten kustannukset kasvavat. Tästä todennäköisesti seuraa se, että yritykset siirtyvät ostamaan luonnonmarjaa aiempaa enemmän maassa jo oleskelevilta ulkomaalaispoimijoilta, jolloin sovellettaisiin todennäköisesti marjalakia. Nyt tämä ryhmä on mennyt pesuveden mukana, koska marjalain kehittäminen koetaan poliittisesti liian kiusallisena.
Kausityölain laajentaminen kattamaan myös luonnontuotteiden keruu oli alunperin allekirjoittaneen vuonna 2021 esittämä idea, jolloin toimin vielä koordinoivana marjavirkamiehenä. Huomasin pian ehdotukseni jälkeen, että muutokseen sisältyisi edellä esittelemiäni ongelmia, jotka toin jo tuolloin esille.
Luonnonmarja-alan lakijumi odottaa edelleen purkamistaan. Viimeinen vastuu sen purkamisessa on Suomen valtiolla ja vieläpä niin, että kaikkien ulkomaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden sekä marjayritysten oikeudet ja velvollisuudet tulee yhteensovitettua pitkäjänteisellä tavalla. Hyväksymällä tosiasiat se on mahdollista.
Tuomas Komulainen
omasta tahdostaan entinen marjavirkamies, prosessinomistaja, filosofian maisteri
Oulu