Taiteilija Anu Pentikin ei tarvitse sitä edes sanoa: Hän on kynttiläihminen. Kynttilät palavat ulkona ja sisällä. Pöydillä on kynttilälaatikoita ja erilaisia kynttilän alusia. Anu kertoo sytyttävänsä kynttilän vaikka keskellä kesää.
"Onko noita jo myynnissä?", Anun tytär Raisa Bergman kyselee äidiltään. Keittiön kattoon asti ulottuvien ikkunoiden ulkopuolella on lasimaljoihin laitettuja kynttilöitä korkeajalkaisissa telineissä. Vastaus on ei. Telineet ovat vielä kokeiluasteella, mutta tulevana vuonna ne ilmestyvät liikkeisiin.
Tilanne on Anulle tuttu. Hän ideoi, kokeilee, testailee ja muuttelee tuotteitaan, kunnes se lopullinen malli löytyy. Parhaillaan kehitteillä on kynttelikköön tuleva koriste. Anu hypistelee sitä miettiväisenä. "Olkoon nyt tuossa. En ole varma onko se sitten lopullisesti tuon näköinen", hän pohtii suuren ruokapöydän ääressä, Topin asunnon puolella. Topi on ristinyt kotinsa datshaksi, venäläisten huvilan mukaan.
Datsha yhdistyy muutaman askeleen käytävällä Anun huljakkaaseen taloon, jota on rakennettu taidolla ja tunteella yli kaksi vuotta."Kaksi vuotta , kaksi kuukautta ja kaksi päivää", Topi tarkentaa. "Tässä talossa Anun haaveet toteutuvat", hän jatkaa helsinkiläisen arkkitehdin, Niko Tiulan, suunnittelemassa kodissa, jossa valo pääsee sisälle täysin palkein.
Pohjoisen valoa ei ole turhaan estelty verhoin tai kaihtimin, vaikka tilavassa makuuhuoneessa Topi tunnustaa aamu-unisena kärsivänsä seinänkokoisista ikkunoista. "Sängyn ympärille olemme suunnitelleet pimennysverhoja. Minua varten", Topi sanoo. Anu kertoo heräävänsä silloin, kun aurinko nousee. "Päivän parhaat hetket ovat aamuviiden-kuuden aikaan. Minusta on ihana herätä ja katsoa miltä luonto juuri tänä aamuna näyttää."
Pentikäiset ostivat Karastinsaareen 80-luvun alussa rakennetun datshan viisi vuotta sitten. Sen oli rakentanut tamperelainen kenkätehtailija venäläisvierailleen edustushuvilaksi. Tuolloin Anu ja Topi asuivat vielä Posion keskustassa Vaskojärven rannalla, lähellä yritystään.
Keskustasta kymmenen kilometrin päässä sijaitseva Karastinsaari ja saarta ympäröivä luonto alkoivat vetää Anua ja Topia yhä enemmän. Syntyi ajatus Anun haaveileman kodin rakentamisesta. Samaan aikaan Pentikäisten Raisa-tytär etsi järven rannasta perheelleen kotia. Palaset loksahtivat kohdalleen: Raisa muutti perheineen Vaskolle, Anu ja Topi Karastinsaareen. Kaikki ovat ratkaisuun tyytyväisiä.
Karastinsaaressa jako Anun ja Topin tiloihin tuli kuin luonnostaan. Jaon tietävät Topin koiratkin, jotka seisahtuvat kuin ylitsepääsemättömän esteen edessä Anun puolella sijaitsevan keittiön kynnykselle. Siinä menee raja, jota ne eivät saa ylittää. Katsoa saa, mutta koskea ei. Edes ruuan tuoksu ei saa niitä astumaan tassuillaan keittiön puolelle.
Datshan takaovesta Topi vilahtaa usein koiriensa kanssa Kitkajärvelle hiihtämään. Mökin seinustalla olevat metsäsukset ovat ahkerassa käytössä.
Anu puolestaan rakastaa luonnon tarkkailua. Työhuoneessaan hän saattaa istua tuntikausia ulos katsellen ja piirrellen. "Saatan tuijottaa vaikka yhtä oksaa ja tutkia sen värejä. Talvessakin on vaikka kuinka paljon värejä. Sekin on ihmeellistä, miten erilaisia värit ovat eri puolilla maailmaa. Intiassa ihan toisenlaisia kuin Suomessa", Anu miettii ja jaksaa ihmetellä luonnon antamaa energiaa. "Luonto on uskomaton energian lähde. En koe edes pimeää talviaikaa mitenkään raskaaksi. Minulla on niin paljon asioita, mitä pitäisi ennättää tehdä. Matkustelenkin aika paljon", hän jatkaa.
Posiolle keramiikkatehtaan tyhjästä luoneet Anu ja Topi ovat kulkeneet pitkän rupeaman yrittäjinä. On tullut kiitosta, mutta myös arvostelua. Tiukin aika oli 90-luvun lamavuosina. Silloin Pentikin tulevaisuus oli kiinni puolesta tunnista.
"Kevättalvella 1991 mietimme, mitä tehdä; pannaanko putiikki konkurssiin vai yritämmekö vielä. Puolen tunnin keskustelu johti siihen, että päätimme jatkaa. Samalla päätimme luopua nahkavaatteista ja keskittyä keramiikkaan. Sitä kautta konsepti lähti sitten tiivistymään. Mutta oli se lähellä se selkärangan katkeaminen", Topi huokailee nyt, kun Pentikillä menee paremmin kuin koskaan.
Takana on jo kymmenen vahvaa vuotta ja perustajat voivat tyytyväisinä seurata nuoren polven etenemistä. "Kyllä tämä kasvu on nuoren porukan kunnianhimoa. Aika on mennyt vauhdilla eteenpäin tekniikasta lähtien. Seuraavaksi Pentik menee mukaan verkkokauppaan", Anu ja Topi maalailevat
He ovat jo 65-vuotiaita, periaatteessa eläkeikäisiä, mutta vahvasti mukana perheyrityksessä. Nuoret tarvitsevat heidän rautaista ammattitaitoaan vielä pitkään. Topi toimii yrityksessä hallituksen puheenjohtajana ja Anu taiteellisena johtajana. Lapsista Helsingissä asuva Pasi on neljättä vuotta yrityksen toimitusjohtajana ja Raisa istuu hallituksessa. Raisan mies, Harri Bergman, on varatoimitusjohtaja.
Pentikin kantava voima ovat laadukkaat keramiikkaesineet, mutta yritys tunnetaan nykyään myös sisustustuotteistaan. Ne suunnitellaan itse ja teetetään Kauko-Idässä. "Itse suunnitellen vältymme tusinatavaralta, jota vastustan jyrkästi. Haluan, että meiltä ostettua tavaraa kohdellaan kuin perhekalleutta ja se voi kulkeutua vaikka äidiltä tyttärelle", Anu filosofoi ja huomauttaa, että heillä tuotteet ovat myös hyvin ekologisia, mikä tänä päivänä on merkittävä asia.
Karastinsaaressa alkaa päivän kajo vaihtua iltapäivän hämärään. Raisan viidestä lapsesta nuorimmat, Lauri, 9, Eero-Kalle, 7 ja Risto, 5, tuovat luonnon kattamaan hiljaisuuteen eloa. Lapsenlasten ja isovanhempien välit ovat mutkattomat. Mummolassa Anu vie heidät usein luovan ihmisen taiteelliseen maailmaan. Edes joulun piparkakkutaloa ei tehdä valmiista kaavoista, vaan itse improvisoiden.
Mutta minne täältä herran kukkarosta mennään, jos halutaan vaihtaa maisemaa ja tuulettua. Matkoille? No, kyllä. Mutta on muutakin. "Sallassa meillä on oikea piilopirtti. Siellä kun lämmittää savusaunan ja on keskellä ei mitään, nauttii", Topi sanoo.
Luonnon keskeltä toisen luonnon keskelle siirtymiseen Anulla ja Topilla on tulevaisuudessa todennäköisesti yhä enemmän aikaa, mutta luovuus ja yrittäjyys eivät katoa koskaan. Ne pulppuavat yhtä varmasti kuin lukuisat purot Posion karussa maisemassa.