1800-luvulla Suomessa sovelletussa koulujärjestyksessä määrättiin seuraavat vaatimukset opettajalle: moitteettomat elämäntavat, vankat tiedot opetettavassa aineessa ja erityiset luonteenpiirteet.
Ajat ovat muuttuneet, mutta edelleen on täysin perusteltua olettaa, että opettaja hallitsee sen aineen, jota hän opettaa. Näin ei kuitenkaan aina ole asian laita kuudesluokkalaisten ruotsinopetuksessa suomenkielisissä kouluissa.
Vuonna 2016 ruotsinopetus varhennettiin kuudennelle luokalle, ja silloin kaikista luokanopettajista tuli päteviä opettamaan ruotsia alakoulussa. Selvityksessä, jonka Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi toteutti pian uudistuksen voimaantulon jälkeen, 64 prosenttia luokanopettajaopiskelijoista arvioi, että heidän ruotsin kielen taitonsa on korkeintaan tyydyttävällä tasolla.
Koska ruotsin kielen ylioppilaskoe on vapaaehtoinen, ei ole myöskään takeita siitä, että luokanopettajat ovat kirjoittaneet ruotsin ylioppilaskokeen.
Karvin selvityksessä vuonna 2017 suositellaan, että luokanopettajien ruotsin kielen taitoon tulisi kiinnittää huomiota. Yliopiston kielikeskuksen pakolliset ruotsin kielen kurssit tulisi integroida opettajaopintoihin. Koulutuksessa tulisi hyödyntää kielirikasteisuutta siten, että osa opetuksesta ja kurssikirjallisuudesta olisi ruotsin kielellä. Lisäksi luokanopettajien tulisi saada harjoitella suullisia taitojaan, jotta he saisivat kielenkäyttövarmuutta.
Monet suomenkieliset oppilaat tutustuvat ruotsin kieleen ensimmäistä kertaa kuudennella luokalla. Ensimmäisellä vaikutelmalla voi olla ratkaiseva merkitys tulevia ruotsinopintoja ajatellen. Siksi on tärkeää, että opettajalla on syvälliset tiedot ruotsin kielen ja kulttuurin erityispiirteistä, ja että hän voi toimia kielellisenä esikuvana oppilailleen.
Mikael Hiltunen
projektipäällikkö, Hanasaaren Svenska nu -verkosto