Pääkirjoitus

Lu­nas­tus­lain uu­dis­tuk­ses­sa on ris­ke­jä, jotka voivat nousta myös Oulun ke­hi­tyk­sen jar­ruk­si

Oulun kaupunki haluaa pitää tonttimaan hankinnan vastakin sujuvana ja kohtuuhintaisena.
Oulun kaupunki haluaa pitää tonttimaan hankinnan vastakin sujuvana ja kohtuuhintaisena.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Kuntien maanhankinnat ovat Suomessa sitkeä kiistanaihe. Näin siksi, että hankinnoissa liikutellaan isoja omaisuusarvoja ja tehdään herkkää punnintaa yleisen ja yksityisen edun välillä.

Orpon hallitus haluaa nyt nuotittaa maan lunastuksia uudelleen. Tämän kuun lopussa päättyy lausuntokierros lakiehdotuksesta, joka korottaisi lunastusmenettelyllä hankitun maan korvauksia. Ministeriön mukaan tarkoituksena on parantaa lunastettavan omaisuuden haltijan asemaa ja varmistaa heille täydet korvaukset.

Käytännössä asia hoidettaisiin niin, että lunastusmenettelyissä maasta pitäisi maksaa sen markkina-arvoa vastaava täysi korvaus lisättynä 25 prosentin suuruisella korotuksella.

Kunnissa suunnitelma kavahduttaa, kun taas maanomistajat eli myyjät ovat aikeesta hyvillään. Jälkimmäiset katsovat, että muutos lisäisi kauppojen oikeudenmukaisuutta.

Kuntien käytännön pelkona on, että 25 prosentin lisämaksu tyrehdyttäisi vapaaehtoiset, raakamaata koskevat maakaupat. Näin kävisi, kun lunastusmenettelyssä myyjä saisi automaattisen 25 prosentin hinnankorotuksen.

Samoin kuntien pelkona on hintojen lumipalloilmiö: neljänneksellä korotetut hinnat muodostaisivat vähitellen uuden markkinahinnan – ja sen päälle tulisi kohta uusi 25 prosentin korotus.

Edellä mainitut uhkakuvat ovat esillä niin Kuntaliiton arvioissa kuin Oulun kaupungin lausunnossa lakiluonnoksesta. Onko uhka todellinen, selviäisi mahdollisesti vasta, jos lunastuslain muutokset menevät läpi.

Oulun kaupungin mukaan maan hankinta vapaaehtoisilla kaupoilla on mahdollistanut pitkäjänteisen maa- ja kaavoituspolitiikan. Näin on taattu asunto- ja yritystonttien tarjonta ja pidetty asuntojen ja toimitilojen hinnat kohtuullisina.

Asumisen kustannukset koostuvat paljon muustakin kuin tonttimaan hinnasta. Silläkin on silti vaikutuksensa asumisen hintaan. Edulliset asunto- ja yritystontit on taas yksi niistä tekijöistä, joilla Oulu pitää yllä vetovoimaansa. Sitä ei pidä hevillä päästää hiipumaan.

Oulun lausunnossa on myös painokas arvio, jonka mukaan lain muutos toisi ongelmia vihreän siirtymän investoinneille: lisääntyvät lunastusmenettelyt ja maanhankinnan kasvavat kustannukset sekä prosessien hidastuminen voisivat estää  hankkeiden tulon niin Ouluun kuin koko Suomeen.

Jos näin kävisi, Orpon hallitus kaivaisi maata omien tavoitteidensa alta.

Toimivaa, yleisen edun mukaista järjestelmää ei ylipäätään pidä lähteä liikaa rukkaamaan. Kuten Oulun kaupungingeodeetti Veikko Lehtinen Kalevassa kertoi, raakamaan lunastuksia on Oulussa tehty tällä vuosikymmenellä alle 10. Muut kaupat ovat olleet vapaaehtoisia.

Useat kunnat ovat esittäneet, että maanomistajien toiveet voitaisiin ottaa huomioon vapauttamalla lunastuskorvaus myyntivoiton verosta. Ehdotus on harkinnan arvoinen. Valtion näkökulmasta ajatus vain ei liene kaikkein sytyttävin aikana, jolloin verotuloja pitäisi päin vastoin lisätä.