Romeo, Siimesten kissa, oli tiikerin sukua eikä edes kovin kaukaa. Sillä oli mustankellertävä, juovikas turkki ja viattoman tappajan kylmänkirkkaat silmät. Evoluutio tai Jumala oli antanut sille tehtäväksi tappamisen. Vaikka se oli Siimesten hyvässä ja hellässä hoidossa, vaani se tappajavaistonsa pakottamana päivät pitkät hiiriä, myyriä, päästäisiä ja kaikenlaisia lintuja.
Kesän aikana se ehti tappaa kymmeniä otuksia. Mökin alla pesinyt sorsaemo menetti sen kynsissä neljä seitsemästä poikasestaan. Sarajärven mökki oli Romeolle paratiisi. Helsingissä se pääsi harvakseen ulos eikä kolmannen kerroksen parveke täyttänyt sen villin luonnon vaateita. Vain harvoin parvekkeelle eksyi varpunen, jota se saattoi vaania. Joskus, tekemisen puutteen aiheuttamassa alennustilassa Romeo saattoi jahdata jopa perhosta.
Kerran se oli pudonnut parvekkeelta nurmikolle mutta se oli selvinnyt ilmalennosta vain henkisillä vaurioilla. Sen jälkeen Siimekset olivat laitattaneet parvekelasit.
Siimekset tiesivät että Romeo tappoi pikkueläimiä, mutta eivät raaskineet pitää sitä koko ajan kytkettynä tai mökissä sisällä. Romeo pysytteli kuuliaisesti kotinurkilla, eikä lähtenyt pitkille saalistusretkille tuuheisiin metsiin. Se johtui siitä, että Romeo oli kaupunkilaiskissa, ja se pelkäsi yksinäisiä metsiä jossa oli vaarallisia kettuja.
Romeo oli ollut Siimeksillä kuusi vuotta. Kumpikaan ei sitä myöntänyt, mutta kissa oli jonkinlainen lapsenkorvike. Liisalla oli synnynnäinen vika, joka esti lapsen saannin. Se oli ollut kova pala, mutta toisiaan tukemalla he olivat päässeet sen yli. Siimesten mökki, tai talohan se enemmän oli, sijaitsi loivassa, järveen viettävässä kalliorinteessä. Maasto oli kuivaa mäntymetsää ja kanervikkoa. Romeon suosikkipaikka oli aurinkoisessa kallionkolossa, johon oli kertynyt hienoa, valkoista hiekkaa. Romeon suosikkipaikasta näkyi järven selkä, niemi, ranta kiertävä männikkö ja naapuritalo pihoineen.
Romeon kokemuksen mukaan naapuritalo oli useimmiten tyhjä. Se sai rauhassa metsästää talon alustaa suosivia hiiriä. Muutaman kerta naapuritalossa oli ollut koira. Silloin Romeo oli suljettu mökkiin. Ne päivät olivat olleet pitkiä ja tylsiä. Romeo höristi korviaan kun naapuristalosta kuului sorahtava huuto, joka päättyi vihellykseen.
Miljoonien vuosien vaistolla Romeo tunnisti äänen saaliseläimestä syntyneeksi. Se kurotti kaulaansa ja yritti nähdä huudon aiheuttajan mutta mitään ei näkynyt. Kun huuto kuului toistamiseen Romeo nousi ja otti muutaman harkitun askeleen. Silloin se näki linnun.
Romeo ei ollut nähnyt sellaista lintua edes värikkäimmissä unissaan. Lintu oli suunnilleen rastaan kokoinen, mutta tanakampi. Pyrstö oli lyhyt ja pää iso. Myös nokka oli paksu ja kaareva. Höyhenet olivat vihreitä, keltaisia ja sinisiä. Häkissä kuistilla istuva lintu näki Romeon ja katsoi sitä ärsyttävillä nappisilmillään.
"Krrrrhfiuuuu!" Linnun äänessä oli samaan aikaan hämmästystä ja uteliaisuutta, mutta ei pelkoa.
Romeo oli tottunut siihen että linnut saivat paniikkikohtauksen sen nähdessään. Se ihmetteli oudon linnun vaisua asennetta. Romeo otti taas muutaman askeleen pysytellen männynrunkojen antamassa näkösuojassa. Sitten se kurkisti varovaisesti lintua. Lintu kurkotti päätään niskahöyhenet pörhöllä. Se näki Romeon heti ja päästi taas oudon äänen:
"Kurkurkurkur!"
Sitten lintu keinui omituisesti oikealta vasemmalle vaihtaen jalkojensa painopistettä aivan kuin ilmoittaen, että sitä oli turha yrittää sumuttaa. Se ei ollut mikään tavallinen lintu, vaan liian ovela kissanretaleelle.
Romeo teki pikapyrähdyksen ja pääsi kuistin päätyyn. Se kuuli linnun liikehtivän levottomasti yläpuolella päästellen samaa kurluttavaa ääntä. Romeo sujahti kuistin alle ja kiersi alakautta rappusille. Se odotti taas hetken ja lähti nousemaan rappusia äänettömin askelin. Lintu näki sen ja päästi sireenimäisen huudon.
Romeo suutahti ja syöksyi ensin kuistille ja sitten kuistilla olevalle pöydälle. Häkki oli pöydän päällä kuistin katosta roikkuvassa narussa. Romeo oli juuri loikkamassa kun se kuuli talon sisältä lähestyviä askelia. Se tiesi että oli luvattomissa puuhissa ja syöksyi nuolena karkuun. Kuistille tuli mies joka katseli uteliaana ympärilleen.
"Mikä meteli täällä on?"
Lintu päästi pitkän selittävän pulinan, pyöritti päätään ja muljautteli silmiään.
"Nyt on paras että Joe Poika tulee sisään nukkumaan."
Mies otti häkin ja vei linnun sisään.