Kaleva.fi:n juttu leipäjankista sai lukijat kertomaan mieleenpainuneista perinneruokakokemuksista.
Leipäjankkiin ja sitä vastaaviin keitoksiin liittyviä kokemuksia oli useammalla. Nimimerkki Kurre kotoolla kertoo Kainuussa äitinsä laittaneen kuivan leivän palasia keitettyyn veteen suolan kera. Ruuan nimi oli leipäkeperrys.
– Kahviin laitettiin kuivat rinkelit, sen nimi on pullatoppelia. Hyvää on, hän lisää.
Koillismaalta kotoisin oleva lukija muisteli leivänpalojen uponneen maitokeittoon.
– Kuumaan maitoon kuivat ruisleivän palat ja haudutettiin pehmeiksi, syötiin voisilmän kanssa. Oli lapsuudessa tavallinen arkiruoka. Toinen oli maitopottu: perunapalat keitettiin vedessä, maitoa päälle, kuumennus. Lautaselle voisilmä ja sipulia jos oli, kommentoija kertoo.
Eräs lukija kertoo puolestaan kuumaan maitoon upotetuista kanelikorpuista. Korppumaito oli lapsuudessa sunnuntain herkku.
Nimimerkki Rössytyttö kertoo oulaisista kotoisin olevan anopin keitelleen 80-luvulla klimppisoppaa.
– Ns. tavallinen lihakeitto terästettiin vehnäjauhosta ja vedestä tehdyillä "mykyillä", klimpeillä. Kuusamoon muuttaessani uusia ruokatuttavuuksia olivat perunamuusi ja mustikkasoppa yhtä aikaa syötyinä, ruisrönttönen (ruiskuoressa mustikkahilloa), kitkanviisaat päineen ja ruotoineen kokonaisina syötyinä, kampanisu, hän luettelee.
Entuudestaan oudot perinneruuat pääsivät yllättämään Messuilija-nimimerkin.
– Joitakin vuosia sitten Oulussa oli ruokamessut jossa esiteltiin Ylikiimingin perinneruoka: pottuvoi ja mustikka soppa. Kokeiltiin ja hyvää oli.
Myös rössypottu, pappilan hätävara, kalakukko ja rönttöset ovat jääneet lukijoiden mieleen.