Kusti polki,
posti kulki,
uutisetkin tuli julki.
Moni keitto kuohui yli,
avoinna ol toimituksen syli.
Kansa ammensi ja kauhoi keiton.
Kuka sattuman sai kuppiin,
sehän muita otti nuppiin.
"Parlamentit" herkuttelee baarissa ja
juttu luistaa.
Yksi kysyy, toinen muistaa.
Näin on hyvä, asiat kun tulee julki,
tietää päättäjät ja kansa
missä kukin kulki.
Kohta sanoa saa kansa,
kuka teki parhaimpansa.
Joku eli vanhaan malliin
päästäksensä tuttuun talliin.
Joku unohti ja pakoon loikki,
kun oma oksa rusahtihe poikki.
Kullan kimallus jos voittaa järjen valon, silloin menettää voi koko talon.
Maksettu on kerran kalliit lunnaat,
ominamme säilykööt nää tutut kunnaat.
Nyt on aika panna nupit yhteen,
niin kuin maamies sitoo lyhteen.
Kelle annetaan nyt Suomi-laivan ruori?
Nyt ei riitä uljas ulkokuori,
tieto, taito, rohkeus ja sydän tarvitaan, ken putsaa pöydän.
Ken se on, mä mietin, mistä moisen kultajyvän löydän?
Kyllä kansa tietää,
se ken sydäntään ja kansaa kuulee,
saa purjeet nostaa,...
milloin myötäisesti tuulee.
Esko Suutari
Oulainen