Nykyään on muotia puhua työn merkityksestä, ja vielä enemmän sen merkityksettömyydestä. Itse uskon, että jokaisessa työssä on merkitys. Jotkut löytävät sen luonnostaan ja osaa pitää hieman auttaa.
Uskon, että tällä työn merkityksen löytämisellä on paljon tekemistä yrittäjyyden tai yrittäjähenkisyyden kanssa. Yrittäjähenkiset ovat niitä, joilla on owner’s mind ja jotka tekevät enemmän kuin minimin.
He eivät koskaan ”ole vain töissä”, koska heille työ ja sen tekeminen on jotain suurempaa. He kokevat työn imua, joustavat enemmän kuin mielellään, jos joustaminen palvelee heistä jotain tärkeää asiaa. Usein nämä yrittäjähenkiset myös ymmärtävät asiakkaan tarpeita, joskus jopa paremmin kuin asiakas itse.
Yrityksille nämä ihmiset olisivat kultakimpaleita, jos heidän olemassaolonsa huomattaisiin ja heidän intonsa valjastettaisiin kohti yrityksen tavoitteita – ja heitä myös osattaisiin huomioida ja palkita oikein. Yrittäjähenkisen ihmisen liekki nimittäin sammuu, jos heidän panostaan ei huomata, sitä suitsitaan niin, etteivät he pääse kehittymään ja heidän ei anneta kehittää organisaatiota.
Moni yrittäjähenkinen päätyy joko itse perustamaan yrityksen tai osakkaaksi jo perustettuun yritykseen. Mutta osa ei päädy – ja jos työnantaja ei hänen yrittäjähenkisyyttään huomaa tai siitä palkitse tavalla toisella, niin yrittäjähenkisestä tulee helposti turhautunut, uupunut tai lannistunut.
Miksi sitten yrittäjähenkisyydestään huolimatta moni jää rivityöntekijäksi ja turhautuu? Siksi, että Suomessa elää yrittäjyyteen liittyen hirveästi myyttejä.
Ensinnäkin yrittäjyydestä puhutaan riskipuheen kautta. Puhutaan yrittäjän riskeistä, kenties kaivetaan 90-luvun lamat ja konkurssiaallotkin kuvioihin. Totta kai yrittämiseen liittyy riskejä, mutta esimerkiksi asiantuntijatyössä ja palveluyhtiöissä toimimalla yrittäjyyden riskit ovat verraten pienet, ei siinä tarvitse lainojen vakuudeksi kotitilaa pantata, että saa tietokoneen hommattua.
Toisaalta yrittäjistä kerrottaan myös sankaritarinoita, joissa yrittäjyyden alttarille uhrataan kaikki yöunista lomiin ja lounastauoista harrastuksiin. Tämä ei ole totta, vaikka yrittäjällä onkin usein pidempi päivä kuin rivityöntekijällä.
Lisäksi yrittämisestä unohtuu monesti se näkökulma, että mukaan voi mennä jo toiminnassa olevaan yritykseen. Silloin vaikeimmat vuodet ovat jo takana, riskit pienemmät ja yrittäjäkollegoiden tuki olemassa. Tällaisessa tapauksessa osakassopimuksen tekeminen ei ole sen kummempi juttu kuin työsopimuksenkaan.
Yrittäjähenkiselle työn merkitys löytyy siitä, että hän pääsee vaikuttamaan, osallistuu päätöksentekoon ja jopa tekee päätöksiä. Hän arvostaa myös sitä, että pääsee yritykseen liittyvän informaation äärelle – ymmärtää yrityksen luvut ja sen, mistä ne numerot syntyvät. Lisäksi hän totta kai arvostaa myös sitä, että hänen reilusti riman ylittävä työpanoksensa palkitaan taloudellisesti.
Yrittämiseen liittyvästä keskustelusta pitäisi riisua mystiikka ja turha riskipuhe. Yrittäminen ei ole elämää suurempi asia, josta ei voisi palata palkolliseksi, jos homma ei otakaan tulta alleen.
Työn merkitys ei kuulu vain maailmanpelastajille, vaan se kuuluisi kaikille. Jos tunnistaa itsessään yrittäjähenkisyyden, kannattaa asialle tehdä jotain. Ja jos tunnistaa yrittäjähenkisyyden työntekijässään, kannattaa hänestä pitää kiinni.
Tuomas Nousiainen
toimitusjohtaja, Luoto Company