Yhteisöasuminen yleistyy. Hyvinvointialueiden taloushaasteet ja valtion velkaisuus ajavat väistämättä siihen suuntaan, mutta se ei saa tapahtua niin, että yhteisöasuminen nousee vaihtoehdoksi hoitoa tarvitsevien palveluille.
Oulaisiin valmistui senioritalo yhteisasumisen periaatteella reilut puoli vuotta sitten. Yhteisöllisyys on vielä harjoitteluasteella, mutta selvää tarvetta ja kiinnostusta siihen on.
Asukkaat kokoontuvat yhteistiloihin jo silloin tällöin kahvipöydän ääreen, muutenkin kuin kokouksiin. Yhteinen jumppatuokio on alkamassa, joulupipareita on tarkoitus leipoa yhdessä ja niin edelleen. Aktiviteetteja kehitellään hiljalleen.
Toisistaan huolehtiminen on myös tärkeää, ehkä siihenkin saadaan kehiteltyä juuri tälle joukolle sopiva malli. Lähtökohta tietysti on, että jokainen asuu omissa vuokrahuoneissaan niin kuin haluaa, mutta tietää, että tarpeen tullen saa naapureiltaan apua, ei ole yksin.
Yhteisöllisyyden tapoja on lukemattomia. Ehkä jossain vaiheessa voidaan sopia, että senioritaloon tuodaan valmis ruoka pari kertaa viikossa ja kokoonnutaan yhdessä ruokailemaan, ehkä sovitaan jalkahoitajan ja parturi-kampaajan käymisestä määräajoin, ehkä touhutaan yhteinen pyykkipalvelukin ja mennään joukolla erilaisiin tilaisuuksiin.
Pohteen ja kaupungin työnjako lienee vielä keskeneräinen. Löytyisikö tapa, jolla Oulainen saa näkyvyyttä ja elinvoimaa yhteisöllisen asumisen kehittäjänä?
Uskoisi Pohteenkin myötämielisyyteen, sillä yhteisöllisyys lisää ikäihmisten omatoimisuutta ja terveitä päiviä, jotka taas vaikuttavat terveys- ja sairauskuluihin – siitä on jo näyttöjä. Ikäihmisille, ja määrämme kasvaa kovaa vauhtia, yhteisöllisyys antaa elämänlaatua!
Olisiko tässä myös ajankohtainen, täkäläinen tutkimusaihe?
Marjaana Knuutila
Oulainen