Lohet veivät Jaakko Er­kin­aron men­nes­sään, nyt hän on Hu­pi­saar­ten tai­men­ten kum­mi­se­tä

Iltapimeällä taskulamppu valaisee puron pintaa ja paljastaa ohi vilahtelevat taimenet. Sillalla keikkuva Jaakko Erkinaro on innoissaan.

Oululainen Jaakko Erkinaro on ollut innokas kalamies pienestä pitäen. Hän työskentelee Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorina erityisalanaan lohikalat. Taimenet kutupuuhissa Hupisaarten puroissa.
Oululainen Jaakko Erkinaro on ollut innokas kalamies pienestä pitäen. Hän työskentelee Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorina erityisalanaan lohikalat.
Oululainen Jaakko Erkinaro on ollut innokas kalamies pienestä pitäen. Hän työskentelee Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorina erityisalanaan lohikalat.
Kuva: Ester van Dam

Iltapimeällä taskulamppu valaisee puron pintaa ja paljastaa ohi vilahtelevat taimenet. Sillalla keikkuva Jaakko Erkinaro on innoissaan.

– Kun on kurkistellut puroihin yli 45 vuotta, on hienoa, että niissä on nyt lohikaloja kutemassa. Muistaa, miksi hakeutui alalle.

Erkinaro työskentelee Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorina. Hänen erityisalaansa ovat lohikalat, joihin taimenkin kuuluu. Suurin osa ajasta kuluu lohien tutkimisessa.

– Työskentelen pääosin Atlantin lohikantojen parissa. Kerään lohista tietoa ja toimin asiantuntijana, Erkinaro kertoo.

Erkinaro matkusteleekin paljon. Työmatkat suuntautuvat jatkuvasti Norjaan ja säännöllisesti esimerkiksi Pohjois-Amerikkaan ja Ruotsiin.

– On helpottavaa olla välillä kotona. Olin käytännössä elokuusta lokakuuhun koko ajan reissussa, Erkinaro huokaisee.

Taimenet kutupuuhissa Hupisaarten puroissa.
Taimenet kutupuuhissa Hupisaarten puroissa.
Kuva: Ester van Dam

Hupisaarten puroihin istutettiin taimenia lokakuun alussa. Idea ei ole uusi, sillä asiasta keskusteltiin jo runsaat 15 vuotta sitten. Erkinaro oli yksi keskustelun asiantuntijoista.

Hän oli aiemmin viettänyt pari vuotta Kanadassa noin Oulun kokoisessa St. John'sissa. Kaupungin keskustassa kulki pieniä jokia, jotka olivat täynnä taimenia.

– Katselin sillalta, kun taimenet kutivat keskellä kaupunkia. Mietin, miksei se onnistuisi täälläkin.

Tuolloin lopullinen tahto ja mielenkiinto puuttui, joten purot jäivät ilman kaloja. Nyt Erkinaro odottaa innolla, syntyykö taimenille poikasia ja oikeaa elinkiertoa. Hän ei kuitenkaan ole varsinaisesti aktiivitutkijana Hupisaarten projekteissa.

– En vain kerkeä tehdä kaikkea. Olen nyt taustalaulaja ja kummisetä, hän hymähtää.

Lue tämä juttu kokonaan ja muut Kalen! jutut näköislehdestä. Kale! on Kalevan letkeä lehti kaupunkilaiselle ja se ilmestyy Oulun alueella torstaisin.