Miksi suomalaisilla pihoilla näkee niin vähän köynnöksiä? Tätä ihmettelevät Köynnöskasvit -kirjan tekijät Pentti Alanko ja Pirkko Kahila - ja syystä.
Osittainen vastaus kysymykseen on Köynnöskasvit -teos itse. Se on vasta toinen Suomessa julkaistu lajin esitys. Edellisen köynnöskasveja esitelleen oppaan ilmestymisestä on vierähtänyt jo reipas 25 vuotta. Tietoa aiheesta on siis ollut niukalti saatavissa.
Alanko ja Kahila uskovat, että köynnökset ovat tulevaisuuden kasveja, onhan niiden suosio ollut viime vuodet selvässä kasvussa.
Suosiolle kaksikko löytää myös selkeät perusteet: köynnökset ovat kauniita ja käytännöllisiä niin maanpeitekasveina kuin aitojen kätkijöinä, köynnöksistä voi rakentaa jopa huvimajan, tai kasvattaa niitä pienimuotoisesti parvekeruukussa. Siksi ne ovat puutarhassa suorastaan välttämättömiä.
Perennoista
yksivuotisiin
Köynnöskasvit -kirja esittelee yli kahdellasadalla sivuillaan kaikki tavallisimmat ja hyvän joukon harvinaisempia köynnöskasveja - sellaisia, joita olemme tottuneet näkemään lähinnä etelän lomakohteissa. Ei mikään ihan vaatimaton tehtävä, mutta kokeneet kasvitieteilijät selvittävät pestinsä hyvin.
Kirja jakaa köynnökset yksivuotisiin ja monivuotisiin, ja monivuotiset vielä puu- ja ruohovartisiin. Näiden otsikoiden alta voi hakea tietoa kasvin nimellä: muratit, villiviinit, hortensiat, tai vaikka kärhöt, joita teos esittelee kymmeniä lajikkeita - sekä tavallisia että jalokärhöjä.
Omat osionsa kirjassa saavat opastus köynnösten istuttamiseen, hoitoon ja leikkaamiseen, sekä vinkit köynnöskasvien lisäämisestä ja käytöstä.
Ukonhattu vai
köynnössydän?
Vaan mitä eksoottista köynnöstä voisinkaan kokeilla ruukussa parvekkeellani?
Miltä kuulostaisi vaikka köynnössydän? Se on kotoisin Nepalin Himalajalta ja Kiinan kaakkoisosista, ja sukua särkyneellesydämelle, tutulle puutarhakasvillemme. Hyvällä paikalla kasvi varttuu parimetriseksi.
Kiertokiurunkannus taas on melko tavallinen köynnös Keski-Euroopassa, myös Ruotsin eteläosissa. Se on hentoinen, kellanvalkokukkainen kiipeilijä, joka sopii hyvin vaikka suikertelemaan pensaan tai puun oksille.
Tutuista ukonhatuista löytyy myös käyttökelpoinen köynnöstävä muoto. Kiinankurkku puolestaan edustaa eksotiikkaa parhaimmillaan punaisine hedelmineen.
Pentti Alanko, Pirkko Kahila: Köynnöskasvit, Tammi 2003, ISBN 951-31-2733-8