Viime aikoina paljon puhuttaneeseen suomalaisten liikkumattomuuteen on tarjottu monenlaisia ratkaisuja ja mielipiteitä, joista kuitenkin useat pohjautuvat yksilöiden syyllistämiseen.
Voisiko syy monien suomalaisten vähäiseen kiinnostukseen liikuntaa kohtaan juontaa juurensa peruskouluajoilta?
Tarjoaako peruskoulujen liikuntakasvatus positiivisen pohjan koko elämän kestäville liikuntaharrastuksille, vai onko vaikutus päinvastainen?
Omat kokemukseni peruskoulun liikunnasta ovat pitkälti negatiivisia. Liikuntatunnit eivät kannustaneet liikkumaan, vaan pikemminkin loivat itselleni kuvan siitä, etten ikinä ole ”tarpeeksi hyvä” oikein missään lajissa. Liikaa painoarvoa annettiin kilpailullisuudelle ja hyville tuloksille, ei liikkumisesta nauttimiselle.