Suomi on sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt. Raskaan liikenteen päästöjen alentaminen eri keinoin vaikuttaa kokonaisuuteen merkittävästi. Auto- ja kuljetusalalla on tehty töitä asian eteen.
On kehitetty moottoriteknologioita ja biopolttoaineita, kasvatettu yhdistelmäkokoja, optimoitu digitalisaation avulla ajoneuvojen täyttöastetta ja reittejä, kehitetty ajotapaa ja huoltoa. Jatkossa tarvitaan poliittisia päätöksiä tieverkon uudistamiseksi vähäpäästöisen liikenteen alustaksi. Raskaalle liikenteelle tärkeintä on tasainen ajonopeus.
SKALin selvityksen mukaan esimerkiksi tien mäkisyys yhdistettynä pistemäisiin nopeusrajoituksiin voi lisätä polttoaineen kulutusta yli 30 prosenttia. Vastaavasti taajaman tai valoliittymien läpi kulkevan reitin korvaaminen ohitustiellä vähentää hiilidioksidia 30–40 prosenttia. Liki kaksi kolmasosaa raskaan liikenteen ajokilometreistä painottuu pääteille. Traficomin mukaan 1 000 kilometrillä pääteistä on sujuvuuteen, turvallisuuteen tai ympäristövaikutuksiin liittyviä puutteita.
Elinkeinoelämä on esittänyt pääteiden puutteellisten yhteysväylien korjaamista lisäämällä nelikaistaosuuksia ja eritasoliittymiä sekä erottamalla taajamaliikenne pitkän matkan liikenteestä. Päätiet on myös digitalisoitava reaaliaikaisen tilannetiedon, älyliikenteen ja automaation mahdollistamiseksi, ja sille on rakennettava fossiilittomien käyttövoimien, kuten biokaasun ja sähkön, jakeluinfra.
Sujuvuuden kannalta olennaista on myös tiestön pintakunto. SKALin selvityksen perusteella yli 15 prosenttia raskaasta liikenteestä ajetaan huonokuntoisella tieverkolla. Talviolosuhteet lisäävät polttoaineenkulutusta 10–20 prosenttia.
Puutteiden kasautuminen johtuu väylärahojen jatkuvasta leikkaamisesta. Tieinvestoinnit on puolitettu 1990-luvun alun tasosta. Kunnossapidon rahoitus on ollut alimitoitettu koko 2000-luvun. Tiemäärärahoille ei ole tehty inflaatiotarkistuksia.
Päästötavoitteisiin pääsy edellyttää väyläpolitiikan suunnanmuutosta.