Heidi Hannulalla on ongelma: hän on tällä hetkellä aivan liian nopea juoksija - siis Suomessa. Yksinäisyys yllätti, kun Johanna Manninen poistui kesken kesän juoksuradoilta katkenneen akillesjänteensä kanssa.
Hannulan ongelma näkyy ja tuntuu käytännössä kunnon kilpailujen puutteena. Kalevan kisojen 100 metrin loppukilpailussakin homma oli selvä heti ensimmäisten metrien jälkeen.
"Kun juoksee yksin, ehtii ajatella aivan liikaa", Oulun Pyrinnön sprintteri sanoo.
"Päässä takoi koko ajan, että juoksenko täysillä, pitäisikö vielä puristaa. Kisassa ei pitäisi ajatella, vaan juosta."
Hannula voitti uransa toisen mestaruuden ajalla 11,60. Se toi lisää ajateltavaa: tavoitteena ollut MM-kisojen C-raja 11,50 jäi vielä rikkomatta. Aikaa kisalipun lunastamiseen on reilu viikko.
"Tietysti MM-kisat pyörivät mielessä - ehkä ne pyörivät vähän liiankin paljon. Asenne voisi olla vähän rennompikin", Hannula myöntää.
"Rajat kaatuvat, jos ne ovat kaatuakseen. Sinä ei liika puristaminen auta mitään."
Hannulan viimeinen mahdollinen näyttöpaikka on reilun viikon kuluttua Helsingin GP-kisassa. Siellä pitäisi olla vastustakin sen verran, ettei radalla ole ajattelemiseen aikaa.
"Tiukalle menee, mutta tuohan se vähän jännitystä elämään."
Viestiprojekti
on hengissä
Vielä keväällä näytti siltä, että Hannulan MM-kisareissu on suurin piirtein kirkossa kuulutettu juttu. Pyrintöläinen on ollut vuosia Mannisen ohella naisten pikaviestin kantavia voimia. Mannisen loukkaantuminen pani viestikuviot uusiksi.
"Tietysti harmittaahan, että Johanna on porukasta pois. Sille ei nyt vain voi mitään, eikä Johannaa saa sieltä millään juoksemaan. Projekti on nyt meidän muiden varassa", Hannula sanoo.
"Uskon, että me hoidamme homman kotiin. Meillä on nuori ja ihan hyvä joukkue kasassa."
Hannula uskoo vahvasti myös siihen, että hän on Helsingissä mukana 100 metrin kisassakin. Juoksijalla on sellainen tunne, että oma ennätys menee uusiksi, kunhan olosuhteet osuvat kohdilleen.
"11,40 on mahdollista tällä kunnolla. Se olisi minulle hyvä tulos juuri nyt."
Hannula ei aio heittää piikkareitaan jorpakkoon, vaikka kävisi toisinkin ja MM-kisat jäisivät väliin. Oululainen sanoo, ettei hänen elämänsä siihen kaadu.
"Kisojahan on vielä vaikka kuinka, ensi vuonnakin EM-kisat", hän sanoo.
"Mutta olisihan kotikisat kova juttu."
Paluu omalle
tasolle
Kävipä Hannulan MM-kisahaaveille niin tai näin, niin tämä kesä on jo nyt palauttanut sprintterin uskon omiin jalkoihinsa. Hannulla on palannut tasolle, jolla oli kesällä 2000 ja 2001 ennen kovia vammavuosiaan.
"Takana on kolme vaikeaa kesää, joten tuntuu todella hyvälle, kun voi taas juosta. Tästä on hyvä jatkaa."
Hannula tosin odotti hyvän harjoitustalven ja -kevään sekä onnistuneen hallikauden jälkeen parempaakin starttia kesälle.
"Ensimmäiset kisat olivat väkinäistä vääntämistä. Ei tämäkään nyt ihan helppoa ollut: sellaista pakonomaista puurtamista vastatuuleen (-0,4)", Hannula sanoo ja leikittelee hetken ajatuksella toisenlaisista olosuhteista.
"Jos tänään olisi ollut vähän myötätuulta takana... Äh, ei sitä kannata ajatella."