Amsterdamilaisen arkkitehtitoimiston bumerangiksi nimittämä korttelikokonaisuus on suuren luhtikerrostalon ja paritaloalueen yhdistelmä.
Suuri kerrostalo hautoo lintuemon lailla omiensa lisäksi myös paritaloalueen asukkaiden autoja. Talo ja sen sisäpiha on nostettu autojen tieltä lähes kokonaan pilareille, ja pihalle noustaan maantasosta luiskaa pitkin.
Katumiljöön onneksi alin kerros ei ole aivan pelkkää pysäköintitaloa, vaan julkisivua piristävät myös muutamat liiketilat.
Pysäköintialue on lisäksi hieman katutasoa alempana, jolloin kadulla kulkija näkee auton kattojen yli ja siis ilmaan nousevan talon ali.
Ulkopuolelta lohkaremainen rakennus on yksi uuden Leidsche Rijnin alueen maamerkeistä. Korkeimmillaan kerrosluku nousee kahdeksaan, minkä pienemmässä rakennuksessa jo mieltäisi tornimaiseksi.
Paritalojen puolella jättiläinen sovittautuu pienempiin naapureihinsa, ja kerroksia on vain kolme.
Sisäpiha on muotokieleltään ulkokuorta eläväisempi ja kaiteiden puumateriaalin ansiosta tunnelmaltaan lämpimämpi. Pihan ylittävät kulkusillat on muotoiltu hauskasti siksakkiin.
Puut pääsevät kasvamaan pihakannen vaihtelevan muotoisten reikien läpi, ja aukoista tulee samalla päivänvaloa pysäköintialueelle.
Talon ratkaisumalli on erittäin taloudellinen. Runkosyvyyttä on reilusti enemmän kuin suomalaisissa luhtitaloissa, eikä kylmä sivukäytävä ole yhtä kallis rakentaa kuin lämmin porrashuone. Sekä idän että lännen puolella sisäpihaa toistetaan ilmansuunnista välittämättä enimmäkseen samanlaisia pohjaratkaisuja.
Suomalaisiin verrattuna asunnot ovat kuitenkin todella väljiä, siksi suuri runkosyvyyskin on mahdollinen. Keittiö- olohuone-ruokailutila -yhdistelmällä on kokoa lähemmäs 50 neliötä, ja kylpyhuone vastaa kooltaan meikäläistä makuuhuonetta.
Lisäksi asunnoissa on vielä kodinhoitohuonekin.
Wc puolestaan on aina erillinen ja pienenpieni. Meillä määräykset pyörätuolin käytön vaatimista tilavarauksista yhdessä asuntojen tiukan mitoituksen kanssa ajavat pytyn ja suihkun usein samaan tilaan.
Makuuhuoneiden ikkunat ulottuvat reippaasti lattiasta kattoon, vaikka niiden edessä onkin kulkuväylänä käytettävä luhti.
Asia ei liene hollantilaisille kiusallinen, samaan tapaan suuria ikkunoita kun suunnataan usein suoraan vilkkaalle kadullekin. Asukkaat lienevät tiiviiseen asumiseen tottuneita ja hyväksyvät, että kodin intimiteetti vaatii joskus verhoja.
Oleskelutilat ja niiden mahdollinen meteli erotetaan käytävän ovella makuuhuoneista kahden oven taakse.
Silmiinpistävää on eteiskaappien tai muun säilytystilan puuttuminen sisääntulon yhteydestä ihan kokonaan.
Suomessa pakkasnuttua ja kenkää on tietysti enemmän, mutta kyllähän alankomaalaisenkin täytyy takkinsa johonkin heittää. Meikäläisittäin vaatehuoneeksi nimettävä tilakin aukeaa olohuoneeseen.
Parvekkeen korvaa seinän täysi avattavia ja sivuun liukuvia lattiasta saakka lasisia ikkunaovia.
Taloudellinen tehokkuus ja ennakkoluuloton arkkitehtuuri lyövät kättä.
Riikka Kuittinen