PROTO ry:n kevään kutsunäyttely esittelee lasimuotoilija Anu Penttisen uusia lasiteoksia sunnuntaihin 8.5. saakka Galleria 5:ssä.
Kun astuu muotoilija Anu Penttisen kotiin, talon henki tulee vastaan heti kynnyksellä: Ulko-oven sisäpuolelle maalattu väri-ilottelu ei voi olla kuin taiteilijan siveltimestä.
"Sen on kuulemma maalannut Oiva Toikka sateisena kesäpäivänä", Penttinen kertoo.
"Ovi on muuten vähän huonossa kunnossa. Lupasin antaa sen Oivalle, jos joudun hankkimaan uuden."
Penttinen osti Nuutajärven lasikylän kyljessä sijaitsevan kodin omakseen neljä vuotta sitten. Taiteilijataloksi nimettyä paritaloa isännöivät 1960-luvulla yhtä aikaa suomalaisen muotoilun suuret miehet, Oiva Toikka ja Kaj Franck. Vaikka rakennus on ulkoa parakkimainen ja asunto vaati ison remontin, Penttinen ihastui talon tunnelmaan ja tarinoihin. Franckin päädyssä asuu vielä vuokralainen.
"Kyllä talon historia vaikutti ostopäätökseeni. Olen kuullut Oivalta kivoja juttuja arjesta Kajn
naapurina."
Historiasta huolimatta Penttinen on maalannut, kaatanut seiniä ja kalustanut kodin surutta omaan tyyliinsä. Olohuoneen vanha takkakin saa luultavasti vielä lähteä.
"Näen talon vain kuorena. Historia ei katoa minnekään, vaikka teen muutoksia."
Vauhdikkaiden welsh corgien naarmuttama tumma lautalattia tuo hienosti esiin entisöidyt tuolit, värikkäät esineet ja kirjavat tekstiilit. Karamellivärien vastapainoksi Penttinen on valinnut metallia, puuta ja tummia sävyjä. Musta onkin kodin tärkein väri - jopa terassin pyykkinarussa roikkuvat pyykkipojat ovat mustia.
"Se antaa hyvän taustan muille väreille. Valkoinen toisi toki valoa, mutta pidän dramaattisesta sisustuksesta. Vahvasta ilmaisusta ja vastakohdista."
Vaikka Penttisen töitä kuvaillaan värikkäiksi, hän sanoo olevansa sisustajana vielä leikkisämpi kuin lasitaiteilijana. Tv-tason hän on nikkaroitu itse rouheisesta vanerilevyistä, olohuoneen verhoiksi ripustanut neljä erilaista Marimekko-kuosia.
"Ei, verhot eivät voisi olla samanlaisia. Siihen en ikinä pystyisi", hän puuskahtaa nauraen.
Kodin sekamelska on harkittu ja hallittu. Kun kaaos ja järjestelmällisyys kulkevat käsi kädessä, syntyy jotakin kiehtovaa. Siksi Penttinen ihailee ilmakuvia suurkaupungeista.
"Ne ovat makeinta mitä tiedän", hän huokaisee ja esittelee Riiasta ostamaansa isoa valokuvataulua.
"Tämä oli aluksi ostettava puoliksi ystäväni kanssa, koska se oli niin kallis."
Viehätys kaupunkimaisemiin ja matkusteluun näkyy Penttisen lasitaiteessa ja siellä täällä hänen kotonaan. Lentokentät, metrot ja muut urbaanit paikat ovat visuaalisesti houkuttelevia, täynnä upeita graafisia karttoja ja kirjaimia.
Vanha puulaatikko Helsinki-tekstillä on päässyt paraatipaikalle keittiön avohyllyyn. Kirpputorilta Penttinen löysi linja-autossa käytetyn määränpäärullan ja kehysti siitä pätkän tauluksi olohuoneen seinälle.
Ulkomailta hän on tuonut paljon pieniä katseenvangitsijoita, kuten tokiolaisen robotin.
"Rakastan matkustelua, mutta muualla ollessani haaveilen kotona olosta", hän myöntää.
"Koti on pesä."
Silti Penttinen kertoo välillä haikailevansa takaisin Australiaan, jossa hän opiskeli lasinpuhallusta kymmenisen vuotta sitten.
Uran alkutaipaleen töihin sieltä tarttui aboriginaalimaalausten mustavalkoisuus."Australiassa on paljon upeita taiteilijoita, joista ei tiedetä muualla mitään."
Eteiskäytävän seinälle Penttinen on ripustanut tyypillistä aboriginaalitaidetta, jossa on pisteitä pisteiden perään kuvaamassa henkistä sielunmaisemaa.
Pistejonot ovat taipuneet ympyräksi myös olohuoneen Fokus-verhossa, jonka on suunnitellut Anna Danielsson. On pisteitä pitkät rivit Oiva Toikan ovessakin.
Linkki maapallon toiselle laidalle taitaa olla lujempi kuin Penttinen arvaakaan.