Minun muistoni liittyvät Tuiran leikkipuistoon lähes 60 vuoden takaiseen aikaan. Leikin siellä usein 1960-luvun alkuvuosina, kunnes menin Valtatien kulmassa olevaan lastentarhaan vuonna 1964 ja sitten aloitin koulunkäyntini vuotta myöhemmin.
Vuosien saatossa leikkipuisto on ehtinyt kokea monia muutoksia. Minne hävisivät laivakiikut ja kiipeilytelineet? Ilmeisesti ne eivät joidenkin viranomaisten mielestä täyttäneet enää nykyajan turvallisuuskriteereitä, ja ne määrättiin poistettaviksi. Myös korkea puinen liukumäki purettiin. Kuitenkaan en muista, että koskaan olisi minun aikanani sattunut koskaan mitään vahinkoja.
Toki kaikki toiminta oli tiukkaan valvottua. Puistotäti oli auktoriteetti, jota välillä hiukan pelättiin ja toisinaan hän saattoikin taluttaa tottelemattomia lapsia puun taakse seisomaan.
Kesäisin mieluisin leikki oli mielestäni aarteiden etsiminen.