Maja puussa on monen pojan ja tytön unelma. Harva sen kuitenkaan voi toteuttaa. Asuinpaikka asettaa myös rajansa. Oulun kaupunkialueella majaa ei saa rakentaa puuhun, koska kaava-alueella maja ei sovi kaupunkikuvaan. Naapurikunnissa puuhun rakentaminen on sallittua.
Esimerkiksi Muhoksen ja Kiimingin kunnan rakennustarkastajat eivät kiellä majan tekemistä puuhun. Majojen rakentaminen ei ole kuitenkaan kovin yleistä. Useimmiten puumajoja tehdään haja-asutusalueilla, joissa tontit ovat kaava-alueita huomattavasti isompia.
Leikkimökin rakentaminen maan tasolle on turvallisempaa kuin maja puussa. Tinkimällä majan koosta, saa puuhun helpommin rakennuttua tukevan majan.
Raimo Järvenpää rakensi toissa kesänä poikansa Villen ja tyttärensä Veeran kanssa majan puuhun.
"Maassa rakentaminen oli ensimmäinen ajatus, mutta sitten haluttiin yhdistää jotain kiipeilyyn liittyvää asiaa. Ville halusi majan puuhun. Kun oli päätetty, että maja pitää saada ylös, oli kaksi vaihtoehtoa paalujen varaan tai sitten elävään puuhun", Raimo Järvenpää muistelee.
Koska Järvenpäiden tonttimaa Kiimingin Alakylässä on niin kivikkoista, että käsin maan kaivaminen on työlästä päädyttiin elävään puuhun, joka katkaistiin sopivalta korkeudelta moottorisahalla.
Raimo Järvenpäällä ei ollut mallia mielessään, vaan suunnittelu alkoi sen jälkeen kun hän oli tutkinut mitä tarvikkeita oli jäänyt talon rakentamisesta. Majan lattian hän teki umpinaisesta trukkilavasta, jota lisäksi vahvensi.
"Seuraavaksi rakensin rappuset ja pienen tasanteen. Sen jälkeen tein ylijäämäisestä lankusta seinärungon, jonka päälle pari niskaa kattotuoleiksi", hän kertoo.
Majan katon hän teki aluksi mustasta kattopellistä, jota oli jäänyt ylimääräistä talon katosta. Siitä tuli kuitenkin vaarallinen terävien kulmien vuoksi. Lisäksi pelti pimensi mökkiä sisältä. Niinpä pelti korvattiin valokatteella. Ikkunaan laitettiin pleksiä.
Seinät hän aikoi alunperin rakentaa ponttilaudasta, mutta päätyi lastulevyyn, jota oli nopea työstää. Majan rakentamiseen kului pari viikonloppua ja muutama ilta viikolla. Neljävuotias Ville ja kaksivuotias Veera auttoivat isäänsä lautojen kantamisessa, sahaamisessa, maalaamisessa ja ideoimisessa kovasti.
Lopputulokseen ovat Järvenpäät tyytyväisiä. Yhden tolpan varaan rakentaminen rajoitti mahdollisuutta tehdä majasta iso, jotta maja on tukeva. Majan valmistumisen jälkeen Järvenpäiden perhe muutti pariksi vuodeksi Amerikan Yhdysvaltoihin, josta he palaavat ensi vuonna.
Tämän vuoksi majan käyttö jäi vähäiseksi, muutamat päivätorkut siellä kuitenkin ennätettiin ottamaan. Maja on pyörinyt kuitenkin heillä mielessä.
"Yksi lisäominaisuus mitä ollaan vielä mietitty on narun tai vaijerin vetäminen majasta talon kuistille, jolloin majasta voisi liukua rissalla alas talolle. Mutta täytyy katsoa sitten Suomeen tulon jälkeen, jolloin lapset ovat tarpeeksi isoja ja voisi olla toiveita, että hallitsisivat moisen liukumisen", Raimo Järvenpää kertoo.
Nyt Järvenpäiden talossa asuu Eija ja Juha Kairamon perhe. Heidän lapset, Kalle 4, Anni, vajaa 2 vuotta ja kahden kuukauden ikäinen vauva, eivät vielä ole parhaassa majan käyttöiässä.
"Toistaiseksi olemme käyneet Kallen ja Annin kanssa majassa aina yhdessä, sillä majan portaat ovat jyrkät ja vaativat aikuisen mukanaoloa", Eija Kairamo kertoo.
Hänen mielestään haja-asutusalueella asuessaan osaa arvostaa, että kotipihalta löytyy niin paljon mielenkiintoisia leikkipaikkoja, koska leikkipuistoja ei ole lähettyvillä kuten kaupungissa.