Lapset kaikkialla maailmassa leikkivät.
Huhtikuun lopussa vietettiin valtakunnallista leikin päivää, jolloin varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja muissa kasvatusympäristöissä juhlittiin erityisesti leikin merkitystä lapsen oppimiselle, kasvulle ja hyvinvoinnille.
Leikki on vakava asia, ja sen arvo tunnustetaan myös opetussuunnitelmissa ja juridisissa asiakirjoissa. Lapsen oikeuksien sopimuksessa (1989/1991, 31 artikla) todetaan: "Jokaisella lapsella on oikeus levätä, rentoutua, leikkiä ja osallistua kulttuuriseen ja luovaan toimintaan."
Aikuisena muistamme usein lapsuuden parhaimpina asioina sellaisen leikin, johon liittyi vapaus, mielikuvitus ja ilo. Lapsi nauttii ja iloitsee leikistä. Lapsilla leikkiin liittyy lisäksi hauskanpito ja kaverien seuraa, vaikka leikkiä voi yksinkin.
Tärkeä piirre leikissä on, että lapset osaavat sen paremmin kuin aikuiset. Leikki on lapsen luonnollisin tapa ilmaista itseään, kokemuksiaan, tunteitaan ja ajatuksiaan.
Leikin avulla lapsi oppii käsittelemään tunteitaan, toimimaan kavereiden kanssa, jäsentämään ajatuksiaan sekä pohtimaan kasvun ja kehityksen tuomia muutoksia. Aikuisellekin hyvän mielen rakennuspalikoina toimivat leikillisyys ja eläytymiskyky.
Leikkitutkija Marjatta Kalliala on todennut, että lapsen leikki alkaa jo hoitopöydältä. Pieni vauva nauttii leikistä ja yhdestä olosta vanhemman kanssa.
Vauvan ja vanhemman leikkiin kuuluvat lorut, laulut, kutitusleikit, sormileikit ja yhteiset puuhat säestettynä vanhemman puheella. Yhteiset leikit vauvan ja vanhemman välillä kehittävät muun muassa vauvan aivotoimintaa ja motorisia taitoja, kun yhdessä tutkitaan maailmaa.
Lapsen leikki on erilaista eri ikäkausina. Kuvitteluleikit alkavat hahmottua ensimmäisen ikävuoden lopulla, jolloin lapsi irtaantuu tässä ja nyt -hetkestä.
Taapero alkaa jäljittelemään aikaisempia tapahtumiaan ja kokemuksiaan ja kuvitteluleikit monipuolistuvat. Kivi voi olla esimerkiksi talo, rakennuspalikka, nalle tai mörkö. Taaperon kyky olla jokin toinen merkitsee huimaa edistymistä lapsen kehityksessä.
Pienet lapset tunnistavat toisen lapsen ja hakeutuvat toistensa seuraan. Joskus tämä saattaa näkyä samasta lelusta riitelemisenä ja toisen koskettelemisena. Vähitellen taaperoiden yhteinen leikki alkaa kehittyä.
Lapsi voi leikkiessään omaksua useanlaisia tietoja ja taitoja. Lapsi oppii leikkiessään, mutta ei leiki oppiakseen. Tosin oppiminen on erityisen tehokasta leikin kautta, koska leikissä lapsella on vahva motivaatio.
Lapsen kasvaessa ja kehittyessä leikki kehittyy ja noin kolmen vuoden iästä alkaen esineleikki muuttuu roolileikiksi. Roolileikeissä, kuten kotileikeissä, lapset harjoittelevat sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja, tunnetaitoja, toiminnan ohjausta sekä itsesäätelyä.
Lasta motivoi toisten kanssa leikkiessä leikin jatkuvuus ja toisten lasten seurassa pysyminen. Esiopetus- ja kouluikäiset nauttivat sääntöleikeistä ja peleistä. Koulujen pihoilla hypitään hyppynarua, leikitään liikuntaleikkejä sekä pelataan erilaisia joukkuepelejä.
Tosin kouluarjessa lapsen mahdollisuus leikkiin jää vähemmälle. Lapsi harjoittelee peleissä ja leikeissä oman identiteetin vahvistamista, pärjäämistä, suoriutumista ja rohkeutta.
Kaikenikäiset lapset tarvitsevat rauhaa ja aikaa leikille arjen eri tilanteissa. Liiallinen sosiaalisen median käyttö ja kännykkäpelien pelaaminen voivat heikentää lapsen myötäsyntyistä kykyä leikkiä, jolloin lapsi ajautuu passiivisen vastaanottajan rooliin.
Lapsen hyvän elämän lähtökohdat ovat leikissä. Aikuisten on tärkeää kiinnittää huomiota leikin arvoon ja sille annettuun tilaan niin kotona, varhaiskasvatuksessa kuin kouluissakin.
Meidän aikuisten tulee olla aktiivisesti leikin puolella, sillä nykyaikana lukuisat virikkeet ja harrastukset uhkaavat helposti viedä aikaa leikiltä.
Taina Kyrönlampi
dosentti, Oulun yliopisto