Kun julkisuuteen tuli tieto, että agentti James Bondin rooliin on valittu suhteellisen tuntematon Daniel Craig, epäilevien kirjoitusten määrä sai normaalin taskulaskimen sekaisin. Craigia pidettiin liian rumana, liian kulmikkaana ja liian sinä ja tänä.
Vaan niin kävi, että Casino Royale -elokuvasta tuli hieman hiipumaan päässeen Bond-brandin pelastaja. Yleisö äänesti lippuluukuilla lompakoillaan, ja aiempiin agenttiseikkailuihin pääsääntöisesti nihkeästi suhtautunut kriitikkokuntakin piti uutta bondia oikeasti hyvänä elokuvana, ei aiempien arvostelujen tapaan vain "hyvänä bondina".
Sean Conneryn, George Lazenbyn, Roger Mooren, Timothy Daltonin ja Pierce Brosnanin jälkeen eliittiluokan brittiagentin käsintehtyihin kenkiin hypännyt Daniel Craig voitti "seksikkäin mies" -äänestyksiä ja nosti kertaheitolla brittiläisten näyttelijäsuosikkien statuksen hieman aikuisempaan asemaan Harry Potter -roolin Daniel Radcliffen jälkeen.
Matti katsojan kukkarolla
Niinhän siinä piti käydä, että muinainen mäkisankari, myöhempi valtakunnantunari Matti Nykänen pääsi elokuvan päähenkilöksi. Jasper Pääkkönen hyppäsi Aleksi Mäkelän ohjauksessa Nykäsen haalareihin, ja kiinnostusta elokuvaan riitti myös Suomen ulkopuolella.
Pohjanmaalainen sekopääryhmä Extreme Duudsonit sai oman leffansa, jonka mielikuvituksellinen nimi on Duudsonit-elokuva. Duudsonit ja Nykäsen erottaa se, että ensin mainitut kolhivat itseään tahallaan, Matti tahattomasti.
Vuonna 2006 kotimaan ensi-illoissa nähtiin myös muun muassa AJ Annilan ohjaama, kiinalaista mytologiaa ja Kalevala-tarustoa yhdistelevä Jadesoturi, Timo Koivusalon Italiaan sijoittuva Kalteva torni, lastenleffa Onni von Sopanen, Raimo O. Niemen eläinkuvauksia jatkava Suden arvoitus, Samuli Edelmannin lapsekkaasti tähdittämä Rock And Roll Never Dies sekä taajaan arvostetun Aki Kaurismäen Laitakaupungin valot.
Pirjo Honkasalon dokumenttielokuva Melancholian kolme huonetta kahmi palkintoja niin Suomesta kuin ulkomailtakin.
Erilaiset sankarihahmot
Ali G:nä tutuksi tullut brittikoomikko Sacha Baron Cohen toi kyseenalaista mainetta Kazakstanille elokuvallaan Borat, jossa sikäläinen uutisreportteri toilailee USA:ssa. Kazakstanin pilkka on tietysti pelkkää pintaa ja silmänlumetta, sillä yhden vuoden räävittömimmän leffan kritiikki kohdistuu nimenomaan länsimaiden ennakkoluuloihin ja kapeakatseisuuteen.
Supersankarit ja tarut jaksavat kiinnostaa, ja kun Taru Sormusten Herrasta -trilogia saatiin päätökseen ja saaga elää elämäänsä nyt dvd:llä, mystiikkaa saapui tarjoamaan lohikäärmesatu Eragon. TSH-ohjaaja Peter Jackson pukkasi valkokankaalle näkemyksensä King Kongin tarinasta, X-menit seikkailivat jo kolmatta kertaa ja Supermankin herätettiin taas henkiin.
Roald Dahlin lastenkirjasta Jali ja suklaatehdas saatiin Tim Burtonin näkemys pääosassaan kovasti Michael Jacksonin elkeitä kierrättävä Johnny Depp. Dan Brownin romaani Da Vinci -koodi oli niin tolkuttoman suosittu, että Tom Hanksin ja Audrey Tatoun tähdittämän elokuvan menestys oli jo etukäteen vuorenvarma. Miami Vice puolestaan vääntyi tummanpuhuvaksi leffaksi tv-sarjan pastellivärit unohtaen.
Marie Antoinette pääsi valkokankaalle Kirsten Dunstin näköisenä Sofia Coppolan ohjauksessa, ja Philip Seymour Hoffman näytteli Truman Capotea Oscarin arvoisesti. Luksusbrandi pääsi leffan nimeenkin, kun Meryl Streep esitti ihmishirviötä elokuvassa Paholainen pukeutuu Pradaan.