Esko Jurvelin on tuttu nimi Oulun musiikkimaailmaa tunteville.
Jurvelinin uraa ja elämää valotetaan lisää äsken ilmestyneessä kirjassa Laulava postiljooni.
Teoksella on useita tekijöitä. Heitä kaikkia yhdistää ystävyys Jurvelinin kanssa.
Myös Anneli-puolison sitkeästi kokoama Muistojen poluilta -muistikirja auttoi kirjan teossa.
Lopputulos on lämminhenkinen, arvostava ja helppolukuinen.
Lisäksi se avaa mielenkiintoisesti uusia näkökulmia, myös Jurvelinin lupaavaan, mutta lyhyeksi jääneeseen oopperauraan.
Sotalapsena Ruotsissa
Varhaiset vuodet Hietasaaressa ja sotalapsuus Ruotsissa.
Neljän vuoden rupeama Kansallisoopperassa.
Lähes 50-vuotinen työ laulunopettajana Oulussa.
Siinä Jurvelinin "pienoiselämäkerran" kolme kulmakiveä.
Lukija yllättyy heti kirjan alkusivuilla. Kuinka erilaista elämä olikaan 30- ja 40-luvun Hietasaaressa!
Saareen kuljettiin höyrylaivoilla, paketeiksi kutsutuilla aluksilla ja veneillä.
Elämä oli vaatimatonta.
Sitten tuli sota ja saksalaisten vaakunakylä.
Tuleva puoliso
nousi kyytiin
Esko Jurvelin lauloi jo nuorena. Pohjan Lauluun hänet kutsuttiin 19-vuotiaana 1954.
Työkseen Jurvelin oli autopostimies, joita silloin tarvittiin.
Kauaskantoinen sattuma toi eräänä päivänä kyytiin haukiputaalaisen Anneli Impolan.
Loppu on niin sanotusti historiaa. Annelin ja Eskon avioliitto on kestänyt 58 vuotta.
Postiljooni tai ei, laulu ei jäänyt. Päinvastoin.
Ääniala kylläkin vaihtui bassosta baritonin kautta tenoriksi.
Ja sitten, syksyllä 1962 tuli kutsukirje Kansallisoopperan koelauluun.
Tenoriaariat onnistuivat kokeessa hyvin ja heti seuraavan vuoden alussa Jurvelin muutti Helsinkiin.
Kiitoksia paljon,ahdistusta enemmän
Huippu-ura näytti yhä enemmän mahdolliselta, kun vasta 27-vuotias Jurvelin sai Faustin nimiroolin jo muutamaa kuukautta myöhemmin.
Rooleja ja kiitoksia tuli pian lisää.
Jurvelin opiskeli laulua milloin Tukholmassa, Milanossa, Roomassa tai Kölnissä.
Moni arveli, että kansainvälinen läpilyönti oopperatähtenä oli vain ajankysymys.
Mutta se oli vain pintaa. Oikeasti "oopperaroolien sisällöt ja tapahtumat sopivat huonosti herkälle mielelle".
Tilanne ei ottanut helpottuakseen: oopperatyön ristiriidat omien arvojen kanssa aiheuttivat yhä pahenevaa ahdistusta.
"Eskolle tuli pelko hänelle tärkeiden ihmisten menettämisestä ja elämän ajautumisesta umpikujaan."
Ratkaisu löytyi sairaalapastori Samuli Pentikäisen luona Meilahdessa 1967.
Siellä Jurvelin sai (vanhoillislestadiolaisesta) uskosta mielenrauhan: hän päätti luopua oopperasta ja palata perheineen Ouluun.
Seurallinen ja sympaattinen
Kirjan mukaan Jurvelin ei katunut ratkaisuaan.
Tätä on uskominen, sillä Jurvelin kieltäytyi Taru Valjakankin pyynnöistä laulaa Savonlinnan Oopperajuhlilla.
Jurvelin palasi postiljooniksi ajatellen, että ”josko pikkukeikkaa olisi laulutaidon ylläpitämiseksi”.
Ja olihan niitä, jopa enemmänkin.
Jurvelin aloitti 1969 päätoimisena tuntiopettajana Oulun Musiikkiopistossa ja päätti työuransa konservatorion yliopettajana 1998.
Valittu tie oli kaikkiaan selvä: laulua ja ennen kaikkea laulupedagogiikkaa, jonka periaatteita elämäkerrassa kuvataan avoimesti.
Lahjakkaana laulajana hänen on ollut tehokasta näyttää omaa äänellistä esimerkkiä, kirjassa todetaan.
Jurvelinin opetuksessa ovat kouliintuneet esimerkiksi Esko Korvala, Raili Viljakainen, Jarmo Ojala, Lassi Virtanen, Aki Alamikkotervo, Jyrki Anttila, Pekka Itkonen, Juhani Alakärppä, Tuomas Katajala, Petrus Schroderus, oma tytär Anna-Maria Jurvelin...
”Seurallinen ja sympaattinen” Esko Jurvelin täyttää 84 vuotta huomenna 23. tammikuuta.
Laulamista tämä oman tiensä kulkija ei ole vieläkään jättänyt.
Laulava postiljooni, Esko Jurvelinin tarina
Julkistettiin 21.12.2018 Tuomaanpäivän joululauluillassa.
Toimittajat Seppo ja Sirpa Heikkilä, Olli Heikkilä, Jari ja Katriina Heikkilä, Juha Hakulinen, Ville-Veikko Telkki ja Esko Alasaarela.
Kustantaja Bells Publishing Oy.