Perinteiseen patterijärjestelmään verrattuna lattialämmityksellä on muitakin etuja kuin vapaus kalusteiden sijoittamisessa. Kenties tärkein niistä on mukavuus: kun jalat ovat lämpimät, olo on miellyttävä. Tällöin huoneilma voi olla hieman viileämpää, jolloin säästetään energiaa ja ilmanlaatu on miellyttävä.
Uudisrakennuksessa ratkaisu on nykyisin tavallinen, mutta vanhaankin asuntoon lattialämmityksen voi toteuttaa.
Markkinoilla on ohuita ja erityisesti saneerauskohteisiin sopivia sähkökaapeleita ja lämpömattoja, joiden asentaminen sähkötöitä lukuun ottamatta onnistuu ohjeita noudattamalla omatoimisesti.
Lisäksi saatavana on verkkolaitteella toimivia, lähinnä pienten alojen lämmittämiseen tarkoitettuja paketteja, jotka voi asentaa alusta loppuun itse.
Vaikka koko talon lämmittäminen niillä ei ole tarkoituksenmukaista, esimerkiksi eteis- tai pesutiloihin ne tuovat miellyttävää lämpöä ja lattiakin kuivuu nopeasti.
Lattiapinta nousee
jonkin verran
Vesikiertoisen lattialämmityksen toteuttaminen vanhaan asuntoon on työläämpää, koska lattiapintaa joudutaan nostamaan selvästi enemmän kuin sähkökaapeleita käytettäessä.
Mahdotonta se ei kuitenkaan ole - keskuslämmityksellä varustetun omakotitalon lattiaremontin yhteydessä varsinkaan.
Ohuimpia sähkölämpöverkkoja käytettäessä voidaan selvitä jopa vain kolmen millimetrin korotuksella, jolloin ovia ei yleensä tarvitse sahata matalammiksi tai kynnyksiä uusia.
Huonona puolena ohuissa elementeissä on hinta: ne ovat yleensä 30-40 prosenttia kalliimpia kuin valun sisään tuleva "paksu" kaapeli.
Käy betoni-
ja puulattioihin
Teoriassa lämmityskaapelin asentamisessa betonilattiaan on kaksi vaihtoehtoa: leikata siihen urat tai asentaa kaapeli sen päälle.
"Roilojen leikkaaminen tulee kysymykseen silloin, kun lattiapintaa ei saa nostaa yhtään. Se on kuitenkin työlästä ja pölyistä, parasta olisi tehdä se vesileikkurilla", selvittää kodinkonemyyjä Jari Hassinen Carlsonilta.
Lämmitettävän lattian voi rakentaa myös kipsilevystä. Kaapeli asennetaan levysuikaleiden väleihin ja kiinnitetään sopivalla tasoitteella. Päälle asennetaan ehjä levy ennen pinnoitetta.
Jos lämpökaapelit asennetaan koolatun lautalattian alle, villan ja laudan väliin jätetään noin kolmen senttimetrin ilmatila.
Hassisen mukaan jälkikäteen asennettavan lattialämmityksen suosio on ollut tasaisessa kasvussa.
"Esimerkiksi kerrostaloasunnoissa, joissa pesutilojen lämmitys on toteutettu normaalipattereilla, keväisin ja syksyisin niissä saattaa olla kylmä."
Sellaisiin kohteisiin lattialämmityksiä on asennettu paljon.
Elementti lattialle
ja tasoitetta päälle
Tee-itse-asentajan kannalta helpointa on käyttää valmiita lämmitysmattoja, joissa kaapeli on kiinnitetty verkkoon valmiiksi oikealle etäisyydelle. Se painetaan lattiaan kiinni liimalla tai tarralla.
Tehon mitoitukseen löytyy ohjeita valmistajien esitteistä ja alan liikkeistä.
On muistettava, ettei kaapelia saa koskaan lyhentää leikkaamalla, joten sen pituus tulee valita lattiapinta-alan perusteella.
Hyvä vinkki on piirtää lattiasta kuva ja merkitä siihen lämpömaton tai kaapelin paikka tarkasti. Tämä helpottaa tulevaisuudessa, jos lattiaan joudutaan kiinnittämään jotakin poraamalla.
Yksityiskohtaiset neuvot kaapelin tai maton asentamisesta selviävät niiden mukana tulevasta käyttöohjeesta, mutta pääpiirteissään työ sujuu näin:
Ensimmäiseksi lattia puhdistetaan perusteellisesti ja pohjustetaan tasoitteen vaatimalla aineella. Vanha muovimatto on syytä poistaa, laatat sen sijaan voivat jäädä paikoilleen.
Kosteissa tiloissa tarvitaan lisäksi vesieristys. Sen asentaminen on tarkkaa työtä, johon ei pidä ryhtyä, jos vähänkään epäilee taitojaan.
Tasoitteeksi valitaan lattialämmitykseen sopiva tuote.
Pinnoitteeksi
lähes mitä vain
Elementit tai kaapeli kiinnitetään lattiaan huolellisesti. Seinän kohdalla verkkomattoa leikataan, jotta voidaan vaihtaa suuntaa. Erittäin tärkeää on huolehtia siitä, ettei kaapeli vahingoitu.
Tasoitekerroksen paksuus riippuu pinnoitemateriaalista. Parketti, linoleum tai kokolattiamatto tarvitsevat paksumman kerroksen kuin laatat. Tasoitteen annetaan kuivua käyttöohjeissa kerrotun ajan. Virtaa elementtiin ei saa kytkeä, ennen kuin lattia on varmasti kuivunut.
Pinnoitteeksi lattialämmityksen päälle käyvät kaikki tutut vaihtoehdot.
Parkettien kohdalla on kuitenkin otettava huomioon, että osa puulaaduista reagoi ilmankosteuden muutoksiin erittäin herkästi ja elämisen seurauksena lautojen väliin voi tulla rako.
Pyökki ja koivu ovat sellaisia, sen sijaan lämpökäsitelty koivu käy lattialämmityksen kanssa mainiosti.