Lastensuojelun sosiaalityöntekijänä sosiaali- ja terveysministeriön kaavailemat muutospyrkimykset lastensuojeluun ja sosiaali- ja perhepalveluihin tuntuvat järkyttäviltä. Työryhmä ehdottaa lastensuojelun asiakasmitoituksen tarkastelua. Kuulostaa, ettei siellä ole nyt oikeat, lastensuojelun arkea tuntevat ihmiset säätämässä näitä asioita.
Se, että "monilapsisen perheen kaikki lapset eivät välttämättä mahdu samalle työntekijälle tai kun aikaisemmin asiakkuudessa ollut lapsi palaa, hän ei välttämättä pääse tutulle työntekijälle" (Yle-verkkosivut, 13.2.) on aika vähäinen ongelma siinä lasten ja perheiden vaikeiden tilanteiden kontekstissa, missä lastensuojelun sosiaalityössä päivittäin aherretaan.
Eikö kuitenkin ole lapsen edun näkökulmasta tärkeämpää, että sosiaalityöntekijällä on aikaa ja mahdollisuus kohdata lasta, nuorta ja perhettä säännöllisesti, perehtyä asiakkuuteen johtaneisiin syihin hyvin, jotta asiakas tulisi autetuksi ja tuetuksi mahdollisimman oikealla tavalla ja oikea-aikaisesti.
Eikö olisi tärkeää myös se, että lapsen ja perheen auttamiseksi ehdittäisiin kokoontua moniammatillisesti yhdessä koulun, terveydenhuollon ja muiden mahdollisten perheen tilanteessa toimivien tahojen kanssa. Tämä varmistaisi sen, että ei tehtäisi turhaa ja päällekkäistä työtä, eikä asiakasta juoksutettaisi "luukulta luukulle".
Jos sisarukset eivät mahdu samalle työntekijälle, voidaan esimerkiksi työparityöskentelyä ketjuttaa niin, että perheen työntekijät työskentelevät käytännössä yhdessä perheen lasten kanssa. On totta, että työskentelyn aloittaminen tutun työntekijän kanssa on helpompaa, mutta missä muussa viranomaisessa voimme taata, että pääsen tutulle työntekijälle takaisin, jos asiakkuus on ollut katkolla.
Ylen jutussa sanotaan myös, että "iso osa nykyisistä lastensuojelun avohuollon asiakkaista siirtyisi sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin". Tällä hetkellä lastensuojelussa törmäämme liian usein siihen, että asiakkuuden siirtyminen sosiaalihuoltolain mukaisista palveluista (shl-palvelu) lastensuojelun asiakkuuteen olisi pitänyt tapahtua aikaisemmin.
Sosiaali- ja perhepalveluissa paine pitää lapsi ja perhe haasteistaan huolimatta shl-asiakkuudessa on kova, koska siellä tiedetään, kuinka vaikeiden, aikaa ja erityistä asiantuntijuutta vaativien asioiden parissa lastensuojelun työtä tehdään – heidän kautta asiakkaat suurimmissa määrin lastensuojeluun siirtyvät.
Nyt kaavailtujen lakimuutosten myötä mennään aivan väärään suuntaan. Lastensuojelun asiakasmitoitus täytyy pitää vähintäänkin ennallaan, ja sen lisäksi asiakasmitoitus täytyy saada myös shl-palveluihin. Tämä tarkoittaa, että sosiaalityöntekijöitä tarvitaan entistä enemmän, mutta uusien sosiaalityöntekijöiden virkojen perustaminen tulee pitkässä juoksussa edullisemmaksi kuin esimerkiksi lasten ja perheiden kriisiytyneistä tilanteista johtuvat huostaanotot.
Marja Sippala
lastensuojelun sosiaalityöntekijä