Jälleen on uutisoitu hälyttävän vähäisestä työntekijämäärästä lastensuojelussa Rovaniemellä, Oulussa ja usealla muulla paikkakunnalla. Vuosikymmeniä olen seurannut mediasta sosiaalitoimen ja erityisesti lastensuojelun ahdinkoa. Koko ajan esille ovat tulleet samat ongelmat. Lähipiirissä on ollut useita alan ammattilaisia.
Henkilökuntaa on liian vähän, henkilökunta on liian heikosti palkattua, jolloin jopa pääosa on epäpäteviä ja jolloin henkilökunta vaihtuu vähän väliä. Palkkaus on pahasti alakanttiin, vaikka sosiaalityöntekijöiltä työn vaativuuden vuoksi edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa.
Olen monet kerrat keskustellut tilanteista, arvioinneista ja ratkaisuista, joita sosiaalityöntekijät lastensuojelussa joutuvat kohtaamaan ja tekemään. Asianajajana olen kokenut, etten voi juuri kuvitella vaativampaa, tiedollisesti, taidollisesti ja psyykkisesti kokonaisuutena kuormittavampaa työtä.
Kuntien päättäjien arvostus ei ole ollut lastensuojelua tukevaa.