Lasten vieraannuttaminen on yksi suomalaisen perhepolitiikan vakavimmista ongelmista, mistä vaietaan. Se johtaa perherakenteisiin, jotka eivät ole lapsen, vanhempien eivätkä yhteiskunnan edun mukaisia.
Vieraannuttaminen alkaa usein vähitellen. Aluksi lapsi ei ymmärrä tilanteen vakavuutta, kun lapsi ei saa nähdä toista vanhempaansa, eivätkä viranomaisetkaan aina tunnista ilmiötä riittävän ajoissa.
Lopputuloksena syntyy eriarvoisia perhemalleja, joissa toinen vanhempi voi käytännössä menettää yhteyden omiin lapsiinsa vuosiksi tai pysyvästi.
Suomessa on isiä ja äitejä, jotka eivät tapaa lapsiaan lainkaan. Samalla toisessa kodissa elämä voi jatkua taloudellisesti vakaana myös uusioperheenä, kun etävanhempi maksaa edelleen elatusmaksuja lapsista, joita hän ei saa tavata.
Tällainen tilanne ei ole oikeudenmukainen kenellekään, kaikkein vähiten lapselle, joilta viedään isä tai äiti toisen vanhemman itsekkäiden toimintojen ja päämäärien vuoksi.
Vieraannuttamisessa ei ole voittajia. Se aiheuttaa pitkäkestoista kärsimystä kaikille osapuolille. Monille vanhemmille jatkuva epävarmuus, oikeusprosessit ja yhteyden katkeaminen omaan lapseen johtavat vakavaan henkiseen kuormitukseen, traumaattiseen stressiin ja pahimmillaan mielenterveyden romahtamiseen.
Kyse ei ole yksittäisistä riidoista, vaan ilmiöstä, jonka vaikutukset voivat ulottua koko elämän ajalle.
Tämän epäkohdan poistamiseksi Isät Lasten Asialla ry on tehnyt työtä jo yli vuosikymmenen ajan. Yhdistyksen tavoitteena on ollut nostaa esiin vieraannuttamisen vaikutuksia ja edistää ratkaisuja, jotka turvaavat lapsen oikeuden molempiin vanhempiinsa.
Työ on tärkeää, sillä nykyjärjestelmässä liian moni asia ratkaistaan vasta oikeussaleissa. Oikeudenkäynnit ovat hitaita, raskaita ja usein kärjistävät tilannetta entisestään.
Lasten tapaamisoikeudet pitäisi pystyä ratkaisemaan ensisijaisesti sovittelun, asiantuntijatuen ja varhaisen puuttumisen kautta, ennen kuin välit rikkoutuvat pysyvästi.
Suomessa ei pitäisi hyväksyä yhtäkään tapausta, jossa lapsen ja vanhemman suhde katkaistaan ilman todellista syytä. Jokainen menetetty suhde jättää jäljen, jonka korjaaminen voi kestää vuosia tai jäädä kokonaan tapahtumatta.
Lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa ei saa jäädä pelkäksi periaatteeksi paperilla. Sen on toteuduttava myös käytännössä lapsen edun vuoksi.
Harri Pullola
Kemi