Pääkirjoitus: Me­taa­nia ei saa päästää il­ma­ke­hään – iki­rou­dan su­la­mi­nen on koh­ta­lo­kas­ta

Sanna Marin: Pää­mi­nis­te­ri vas­tai­li toi­mit­ta­jien ky­sy­myk­siin juh­li­mi­ses­taan

Tilaajille

Las­taa­ja­nais­ten runot tulevat esille lau­lui­na – Mar­tin­nie­men proo­muil­la ja pöl­li­lai­voil­la syn­ty­nei­tä tun­nel­ma­ku­via kuul­laan mu­si­kaa­lis­sa Hau­ki­pu­taal­la

Haukiputaan Työväen Näyttämön Sataman sat(t)umaa -musikaaliin löytyi vanhoja runoja Martinniemen sahan lastaajanaisilta. Kaija Isojämsä sävelsi runoista neljä. Kaunokirjaimin tallennetut runot kertovat raskaasta ruumiillisesta työstä, mutta myös santsaamisesta ja monenlaisen makean pimeästä kaupasta: ”Piikki kiinni pölkkyyn vaan, väsyä ei saa.”

Lastaajanaisista kertovassa sävelletyssä runossa lauletaan: "Kevät kun saapuu ja meren jäät aurinko sulattaa, silloin Martinniemen retillä nokikeulat ne puhaltaa." Lankkua kantamassa Maarit Rantakokko (vas.) ja Meri Rautio. Muut lastaajanaiset ovat Terttu Heikkinen (takana), Kaija Isojämsä ja Säde Myllymäki. Kuva on otettu Sataman sat(t)umaa -musikaalin harjoituksista.
Lastaajanaisista kertovassa sävelletyssä runossa lauletaan: "Kevät kun saapuu ja meren jäät aurinko sulattaa, silloin Martinniemen retillä nokikeulat ne puhaltaa." Lankkua kantamassa Maarit Rantakokko (vas.) ja Meri Rautio. Muut lastaajanaiset ovat Terttu Heikkinen (takana), Kaija Isojämsä ja Säde Myllymäki. Kuva on otettu Sataman sat(t)umaa -musikaalin harjoituksista.
Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Haukiputaan Työväen Näyttämö on saanut haltuunsa autenttista runomateriaalia Martinniemen sahan lastaajanaisilta. Tuttavan kautta löytyneet runot innoittivat Juha Pörhölän käsikirjoittamaan musikaalin Sataman sat(t)umaa.

Musikaali vie katsojat Martinniemen satamaan. Eletään vuotta 1963, jolloin rock’n roll rantautuu tangovoittoisille tanssipaikoille. Erään puttaalaisen nuoren naisen rakastuminen ulkomaalaiseen merimieheen saa sataman yhteisön kuohuksiin.