2000-luvun huippu-urheilijan arki on nautintoa verrattuna sodanajan jälleenrakentajien lasten urheilu-uriin.
Lasse Virén - Jälkikaikuja
MTV näytti tiistaina uusintana Yökylässä Maria Veitola -ohjelman jakson, jossa vierailtiin Teemu ja Sirpa Selänteen luona Yhdysvalloissa.
Ohjelmassa nähtiin, kuinka yksityisvalmentaja opasti Sirpaa tenniksessä ja Veera-tytärtä ratsastuksesta Kalifornian auringon alla. Välillä pulahdettiin Selänteiden ranchilla vesiliukumäen kautta uima-altaaseen puutarhurin ajaessa nurmikkoa taustalla.
Isoja autoja, edustamista, keskustelua ja tilkka viiniä - nautiskelua.
Sellaista on 2000-luvun suomalaisen urheilun supersankarin arki.
Lasse Virén - Jälkikaikuja -dokumentti välittää kuvaa hyvin erilaisesta urheilusankarista ja elämästä.
Ohjelmassa näytetään, kuinka nelinkertainen olympiavoittaja lastaa soramontulla kuorma-autoa ja lähtee tienpäälle. 68-vuotias Virén valittelee, ettei voi enää tehdä ratin takana niin pitkiä työpäiviä kuin haluaisi, koska "ajo- ja lepoajat tulevat vastaan."
- On koitettava sitten tehdä yrityksen muita oheistöitä. Niitä ei kukaan pysty kontrolloimaan. Vielä.
Tekeminen luontaista, puhuminen ei niinkään
Virén on sodanjälkeisen jälleenrakennusajan lapsi. Tekeminen on hänelle luontaista, puhuminen ei niinkään - ei etenkään tunteista puhuminen. Se on dokumentinteon kannalta pieni ongelma.
Haastattelupukilla istuvat vuorollaan vanhat kilpakumppanit Emil Puttemans, Brendan Foster, Seppo Tuominen ja Tapio Kantanen, entinen valmentaja Rolf Haikkola, Päivi-vaimo ja monta muuta. Münchenin olympiastadionillakin käydään. Silti tarina ei lähde missään vaiheessa lentoon.
Sykähdyttävintä antia ovat kuvanauhakoosteet voittoisista olympiajuoksuista.
Siinä mielessä dokumentti on kohteensa näköinen: teot puhuvat, sanat eivät niinkään.