Äitini kuoli pari vuotta sitten, joi itsensä hengiltä isäni esimerkkiä noudattaen. Sen jälkeen olen pohtinut paljon lasisen lapsuuden vaikutuksia omaan aikuisuuteeni ja vanhemmuuteeni.
Lukuisten tutkimusten ja gallupien mukaan vanhempien runsas alkoholinkäyttö paitsi aiheuttaa turvattoman lapsuuden, myös vaikuttaa pitkälle aikuisuuteen monin eri tavoin. Alkoholismin varjossa kasvaneilla saattaa ilmetä ongelmia esimerkiksi luottamussuhteiden muodostamisen, omien rajojen tunnistamisen tai itsensä arvostamisen suhteen.
Lasisen lapsuuden kokeneilla saattaa olla aikuisina hyvä ongelmanratkaisukyky, mutta sen saavuttamisesta maksettu hinta on kova: vastuunotto on ylikorostunutta ja toisten etu menee aina oman hyvinvoinnin edelle.
Tunnistan itsessäni näitä piirteitä. Vanhempieni liiallinen alkoholinkäyttö ei ainoastaan pilannut lapsuuttani, vaan vaikuttaa elämässäni yhä. Sosiaaliset tilanteet ovat minulle hankalia, pelkään epäonnistuvani kaikessa mitä teen ja koen jatkuvasti kulkevani ikään kuin kuilun reunalla, josta saatan pudota yli reunan hetkenä minä hyvänsä.
Minun on vaikea antaa arvoa saavutuksilleni, ja huijarisyndrooman viemänä selitän onnistumisiani aina jonkin itseni ulkopuolisen tekijän kautta.
Olen onnistunut rakentamaan itselleni ja perheelleni hyvän ja ennen kaikkea tasaisen turvallisen elämän, mutta tuurijuoppojen vanhempieni toiminta on aiheuttanut sen, että kulman takana vaanii jatkuvasti jokin mörkö.
Toisinaan olen pohtinut olisiko ollut parempi, jos vanhempani olisivat vain antaneet viinan viedä heidät täysin mukanaan. Lapsuus oli yhtä vuoristorataa, kun vanhempani vuoroin ryyppäsivät ankarasti muutaman viikon putkissa, vuoroin esittivät raivoraittiita.
Näinä kuivina kausina alkoholista ei saanut mainita sanaakaan, ja ulospäin esitettiin täydellistä perhettä sen aikaa kuin se nyt sattuikaan kestämään. Ja sitten se mörkö taas hyökkäsi kulman takaa. Koskaan ei koulusta tullessa voinut tietää, kumpi maailma kotona sillä kertaa odotti.
Jokainen lapsi ansaitsee elämäänsä turvallisen aikuisen. Rutiinit ja ”tylsä arki” jatkuvan jännittämisen ja varuillaanolon sijaan tarjoavat lapselle suotuisan ja turvallisen kasvuympäristön.
Omalla kohdallani isovanhempani pelastivat taatusti minun elämäni, ja heidän ansiostaan olen kasvanut suhteellisen normaaliksi ja yhteiskuntakelpoiseksi aikuiseksi.
Tahtoisin myös ajatella, että minä puolestani olen myötävaikuttanut siihen, että kahdella nuoremmalla sisaruksellani on omien elämiensä langat vahvasti käsissään.
Vanhempien alkoholinkäyttö aiheuttaa lapselle häpeää, eivätkä kodin ongelmat välttämättä näy kovin selkeästi ulospäin. Koulumaailmassa toimii yleensä useita turvallisia aikuisia ja olisikin ensisijaisen tärkeää, että nämä aikuiset osaisivat tunnistaa merkkejä ongelmista kotona sekä rohkaista lapsia ja nuoria kertomaan kodin tilanteesta ilman häpeää tai tarvetta suojella vanhempiaan.
Lasinen lapsi
Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.