Perheiden vähävaraisuus näkyy Oulun päiväkodeissa aikaisempaa useammin. Kunnalliseen varhaiskasvatukseen osallistuvista oululaisperheistä 56 prosenttia on saanut matalien tulojensa perusteella vapautuksen päiväkotimaksusta.
Maksuttomasti päiväkoteihin lapsensa saavien perheiden osuus on kasvanut tällä vuosikymmenellä selvästi. Vuonna 2021 päivähoidon maksusta vapautettiin 31 prosenttia perheistä.
Maksuvapautusten lisääntyminen varhaiskasvatuksessa kertoo lapsiperheköyhyyden yleistymisestä. Toki kehitykseen vaikuttaa vanhempien tulorajojen löyhennys niin, että varhaiskasvatus on maksutonta aikaisempaa paremmilla tuloilla.
Oulussa päiväkoteihin sekä myös kouluihin toimitetaan perjantaisin ja maanantaisin muita päiviä tuhdimpaa ruokaa, koska monien lasten on arvioitu jäävän nälkäisiksi kotioloissaan viikonloppuisin. Tämä voi kertoa lapsiperheiden köyhyydestä, mutta taustalta saattaa löytyä myös muita syitä, kuten vanhempien elämänhallintaan tai rahankäyttöön liittyviä ongelmia.
Usein syyt ja seuraukset kietoutuvat toisiinsa niin, että syy-seuraussuhteita on vaikea täsmentää. Oulun varhaiskasvatus saa viikoittain harkinnanvaraisia hakemuksia asiakasmaksun poistamiseksi, kun vanhemmat ovat eronneet tai perhettä on kohdannut vakava sairastuminen, mielenterveysongelma, lomautus tai työttömyys.
Lapsiperheköyhyys on monisyinen ilmiö, johon sisältyy paljon poliittista latausta. Kokoomuksen ja perussuomalaisten johtama Orpon hallitus on tosiasiallisesti heikentänyt sosiaaliturvaa, mikä on vaikeuttanut perheiden toimeentuloa. Oppositiopuolueet ovat vaatineet talouskurin kohdistamista muualle kuin lapsiperheisiin.
Köyhyyttä on vaikea mitata yksiselitteisesti, sillä köyhyyttä voidaan määritellä monella tekijällä. Eri elämäntilanteissa olevat ihmiset saattavat kokea köyhyyden eri tavoilla. Lapsiperheiden köyhyyttä selkeimmin ilmentävät perheen pienet tulot. Myös toimeentulotuen saanti edellyttää vähävaraisuutta.
Tilastokeskuksen viimeisimpien tietojen mukaan kaikista alaikäisistä lapsista noin 14 prosenttia kuuluu pienituloiseen perheeseen. Nelihenkisen lapsiperheen yhteenlasketuilla nettotuloilla pienituloisuuden raja on noin 3 200 euroa kuukaudessa.
Lapsiperheköyhyys pitää ymmärtää ratkaistavissa olevaksi ongelmaksi. Suomalaisessa köyhyyskeskustelussa vastakkaisina keinoina painotetaan yleensä joko ihmisten omia elämänvalintoja tai yhteiskunnan poliittisia toimia. Toimivin vaihtoehto löytynee keskitieltä.
Pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluu, että julkinen valta tarjoaa turvaa, jos yksilö joutuu syystä tai toisesta toimeentulovaikeuksiin.
Erityisesti lasten kohdalla köyhyyden ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi kuin sen aiheuttamien seurausten hoitaminen. Huono-osaisuuden tiedetään siirtyvän sukupolvelta toiselle. Lapsen koettu köyhyys heijastuu myöhemmässä elämässä ongelmina.
Lasten ja nuorten hyvinvointi vahvistaa koko yhteiskunnan kestävyyttä. Jos vähävaraisen perheen lapsi kokee jäävänsä ulkopuoliseksi, hänen vaara syrjäytyä loppuelämäksi lisääntyy. Lasten täytyy voida kasvaa niin, että arjen hyvinvointi ei ole kiinni perheen varakkuudesta.