Vaikka Suomi on yksi maailman ruokaturvallisimmista maista, ei ruokaturva toteudu maassamme kaikilta osin.
Ruokaa on saatavilla ja se on turvallista syötäväksi, mutta kaikilla ei ole fyysisiä, sosiaalisia tai taloudellisia mahdollisuuksia hankkia sitä, kuten YK:n ruokaturvan määritelmässä linjataan. Suurin syy tähän on Suomessa vähävaraisuus.
Viimeaikaiset ruoka-aputoimijoiden havainnot kertovat lapsiperheiden määrän lisääntyneen ruokajonoissa.
Yksi keino parantaa lapsiperheiden ruokaturvaa on kesäloma-aikoina järjestettävät puistoruokailut. Tänä vuonna joidenkin paikkakuntien puistoruokailuissa ruoka on kuitenkin loppunut kesken odotettua suuremman kysynnän vuoksi.
Samankaltaisista haasteista on uutisoitu myös ruoka-avussa: jonot pitenevät, ruokaa ei riitä kaikille ja paikoin jakelu on jouduttu lopettamaan kokonaan.
Lisääntynyt maksuttoman ruoan kysyntä tulisi ottaa vakavana viestinä perheiden vaikeuksista. Osalle perheistä puistoruokailu tarjoaa hetken hengähdyksen arjen pyörittämisestä, mutta toisille kyse voi olla päivän ainoasta kunnon ateriasta.
Riittävä ravinto loma-ajalla ei saa olla kiinni siitä, ennättääkö puistoruokailuun tai ruokajonoon ennen kuin jaettava ruoka loppuu. Maksutonta ruokaa ei myöskään tarjota kaikilla paikkakunnilla, mikä on ongelma maantieteellisen eriarvoisuuden näkökulmasta.
Pelastakaa Lapset ry:n vuoden 2025 Lapsen ääni -kyselyssä 19 prosenttia pienituloisten perheiden lapsista kertoi, ettei kotona ole riittävästi ja säännöllisesti ruokaa.
Tarjolla oleva ruoka on yksipuolista, ja isommat lapset kertovat säästävänsä omasta annoksestaan pienemmille sisaruksilleen. Epävarmuus ruoan riittävyydestä herättää lapsissa huolta ja turvattomuuden tunteita.
Monet talouden sopeuttamiskeinot ovat kohdistuneet lapsiperheisiin ja heikompiosaisiin yhteiskunnan jäseniin. Pienituloisimmilla ruoka on suurin yksittäinen menoerä asumiskulujen jälkeen, joten siitä on helpoin nipistää.
Riittämätön ja liian yksipuolinen ravinto uhkaa kuitenkin terveyttä ja lasten kasvua ja kehitystä. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta tämä on kestämätöntä. Oikeus ruokaan on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, joka ei saa olla kiinni hyväntekeväisyyteen perustuvasta ruoka-avusta.
Ruokaturvattomuutta tulisi tarkastella myös yhteiskuntarauhan ja luottamuksen kysymyksenä. Kun ruokaa ei ole, uhkaa luottamus hyvinvointivaltioon horjua ja tulevaisuususko heiketä.
Perusturvan riittävä taso on ensimmäinen askel riittävän ravinnon turvaamiseen pienituloisille. Sosiaalihuollon palvelut sekä muu palveluverkosto ovat myös keskeisiä tukirakenteita lapsiperheiden hyvinvoinnin varmistamiseksi.
Ruokaturvasta ei ole varaa tinkiä eikä yksikään lapsi saa jäädä ilman riittävää ravintoa – ei lomalla eikä arjessa.
Taru Karonen
asiantuntija, Marttaliitto ry
Aino Sarkia
kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry