Lapsille, nuorille ja oikeastaan myös aikuisille pitäisi puhua enemmän sukupuolen ja ihmisten välisen kiinnostuksen moninaisuudesta. Nuoremmat ovat tässä siinä mielessä helpompi kohdeyleisö, että heidän kohdallaan maailmankuva on vasta rakentumassa. Aikuisiälläkin ehtii kuitenkin oppia vielä paljon uutta, jos siihen vain on kiinnostusta.
Lasten kohdalla kyse ei tarvitse olla oikeastaan varsinaisesti valistuksesta mainitsemistani aihepiireistä. Ensisijaista on luoda pohja sille, että lapset voivat toimia toisiaan kunnioittaen ja tunnistaa myös tilanteita, joissa joku on kohdellut heitä itseään tai jotakuta muuta väärin.
Koulutusta ja erilaista nuorisotoimintaa järjestävät tahot noudattavatkin jo turvallisemman tilan periaatteita ainakin nimellisesti aika kattavasti. Tämä on hyvä ensiaskel mutta mielestäni pystymme parempaankin.
Lapset pystyvät jo pohtimaan omaa identiteettiään ja puhumaan esimerkiksi omista tuntemuksistaan tyttö- tai poikamaisiksi luokiteltuja asioita kohtaan. Lasta tulisi kannustaa tällaiseen pohdintaan ja painottaa sitä, että lapsi saa vapaasti kiinnostua asioista ilman pelkoa arvostelevista kommenteista.
Lasten ja nuorten mahdollisuuksia oman itsensä pohtimiseen tulisi tukea myös tarjoamalla heille sanastoa, jolla käsitellä heidän kokemuksiaan maailmasta.
Omana kouluaikanani – josta kieltämättä on jo aikaa – tällaisista asioista ei keskusteltu koulussa tai muuallakaan. Opin pohtimaan omaa identiteettiäni käytännössä täysin internetistä löytämieni muiden introspektiivisten julkaisujen avulla. Aikuisilla on kuitenkin mahdollisuus tehdä tämä paljon vaivattomammaksi lapsille ja nuorille.
Mielestäni tämä ei myöskään ole ainoastaan mahdollisuus, vaan myös velvollisuus. Lasten ja nuorten kanssa toimivilla aikuisilla on suuri vastuu sosiaalisten arvojen viestimisestä. Yläkoululaiset eivät tyhjästä keksi haukkua toisiaan homoiksi tai kommentoida toistensa kehoja arvostelevasti. Tällaista häiriökäyttäytymistä on toki tärkeää myös oikaista, mutta siihen puuttumista olennaisempaa on keskittyä ylläpitämään ilmapiiriä, jossa esimerkiksi homous ei ole sen huomionarvoisempi asia kuin heterouskaan.
Aikuisten tulisi oppia tutkimaan aktiivisesti omaa käyttäytymistään ja huomaamaan, milloin he peilaavat omia ja yhteiskunnallisia oletusarvoja lapsiin.
On erittäin tekopyhää esimerkiksi pitää sukupuolesta tai romanttisesta suuntautumisesta keskustelemista täysin lapsille sopimattomana aihepiirinä. Samat aikuiset saattavat esimeriksi nimittää nuorta lasta herrasmieheksi tai tulevaksi päiden kääntäjäksi.
Lapsia ja nuoria ympäröi joka tapauksessa jatkuva retoriikka sukupuolesta ja seksuaalisuudesta; aikuisten vastuulla on huolehtia siitä, millaista tämä retoriikka on.
Syksy Juutinen
Oulu