Vieraannuttaminen rikkoo perheitä syvästi. Lasten tapaamisoikeudet pitäisi pystyä ratkaisemaan muualla kuin oikeussalissa, ensisijaisesti sovittelun, asiantuntijatuen ja varhaisen puuttumisen kautta, kirjoitti Harri Pullola Kalevassa (8.6.).
Ensi- ja turvakotien liiton Johanna Vaitomaan mukaan (Kaleva 26.2.2024) vieraannuttavan käytöksen taustalla vaikuttavat usein katkeruus ja kostonhimo, jolloin vanhemmalle on vaikeaa päästää irti päättyneestä parisuhteesta. Hän ei kykene käsittelemään tunteitaan, ja siirtää niitä lapseen.
Vanhempien ero- ja huoltoriidoissa on erilaisia vakavuusasteita. Ne jaotellaan esimerkiksi tasapeliriidoiksi, korkean konfliktitason erotilanteiksi, sekä korkean turvallisuusriskin erotilanteiksi.
Tasapeliriidoissa vanhemmat ovat neuvotteluissa tasa-arvoisia. On mahdollista löytää sovinnollinen, lapsen edun mukainen ratkaisu.
Korkean konfliktitason erotilanteisiin liittyy usein pitkittynyt konflikti ja huoltajuuskiista, voimakas syyttely, vakavat yhteistyövaikeudet, oikeusprosessit, vanhemman ja/tai lapsen psyykkinen oireilu, henkinen ja osin fyysinen väkivalta, vieraannuttaminen, päihteet tai muut riippuvuudet.
Vanhempien välillä on epäluottamusta, kontrollia, ja riippuvuutta. Päätöksenteko ei onnistu. Korkean turvallisuusriskin erotilanteissa esiintyy vakavaa parisuhdeväkivaltaa jo ennen eroa.
Väkivalta tai sen uhka jatkuu eri muodoissaan eron jälkeen ja se voi olla fyysistä, henkistä, taloudellista, kunniaan liittyvää tai seksuaaliväkivaltaa. Tähän erotilanteeseen liittyy usein vakavaa lapsen vieraannuttamista, fyysistä tai digitaalista vainoamista, pakottavaa kontrollia, itsemurhalla tai tappamisella uhkailua, toistuvia lastensuojelu- ja rikosilmoituksia, lapsen kaappausuhka sekä perhesurmariski.
Näissä kahdessa epätasa-arvoisessa, väkivaltaa sisältävissä erotilanteissa ei sovittelu ole mahdollista ja oikeudenkäyntien välttäminen on vaikeaa. Tilanteen kokonaisuuden ja riskien tunnistaminen vaatii asiantuntijuutta.
Vanhemmat tarvitsevat vahvaa ammatillista tukea ja lapsen ja perheen suojelun ja turvallisuuden varmistamisen on tärkeää. Tarvitaan nykyistä enemmän moniammatillista osaamista ja yhteistyötä, jota pitää olla myös oikeudenkäynneissä mukana.
On tärkeää pitää mukana faktat rikoksista, monimuotoisesta väkivallasta, lähestymiskieltojen rikkomisista, uhkailuista ja pakottavasta kontrollista. Huolto- ja tapaamissopimusten pitää olla oikeasti lapselle turvallisia ja lapsen edun mukaisia.
Jos väkivaltaan ei oteta kantaa, on se käytännössä kannanotto väkivaltaisen puolison hyväksi.
Yhteiskunnan pitää ottaa vastuu lapsesta, jotta häntä ei lähetetä yksin ja suojattomana heitteille ja vaaraan väkivaltaiseksi todistetun vanhemman luo.
Erityisesti väkivaltaa kokeneiden perheiden elinoloja on turvattava. Asiantuntevan tuen ja suojelun on jatkuttava riittävän pitkälle. Näin säästämme tulevaisuutta varten ja ehkäisemme nuorten syrjäytymistä.
Arja Vasala
Oulu