Sunnuntaina nostetaan taas Suomen lippu salkoon kunnioittamaan kansanvallan suurta hetkeä, vaalipäivää. Vaali vaalilta yhä useampi käyttää äänioikeuttaan ennakkoon. Silti vaalipäivän merkitys demokratian toteuttajana ja symbolina säilyy.
Huhtikuisena sunnuntaina on kaksinkertainen syy juhlistaa demokratiaa. Valkoisella lapulla valitaan kuntapäättäjiä ja violetilla aluevaltuutettuja.
Näissä vaaleissa vapaiden vaalien ja demokratian arvostus on erityisen tärkeää. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen usko demokratian voittokulkuun maailmalla horjuu.
Euroopan unionin jäsenmaista Unkari on luisunut kohti autoritaarista hallintoa. Vieläkin huolestuttavampia viestejä kantautuu demokratian yhdeksi kehdoksi nimetystä USA:sta. Siellä presidentti Donald Trumpin hallinto murjoo maan demokraattisia instituutioita ennennäkemättömällä voimalla.
Onneksi meillä ei taas yksien vapaiden vaalien kynnyksellä ole hätää. Vai onko ehkä sittenkin?
Ennakkoäänet on nyt annettu. Aluevaaleissa äänensä on antanut 27,0 prosenttia äänioikeutetuista. Kuntavaalien luku on 28,2 prosenttia.
Yli puolet äänestämään vaivautuvista on jo uurnilla käynyt. Äänestysprosentit jäänevät siksi pyörimään noin viidenkymmenen pintaan.
Aluevaaleissa voidaan yhdistettyjen vaalien hinaamana yltää edellisten vaalien 47,5 prosentin yli. Kuntavaaleissa jäädään luultavasti edellisten vaalien 55 prosentin alle.
Tarkat prosentit eivät ole tärkeitä. Iso kuva on karu. Ihmisten arjen kannalta keskeisimpien vaalien äänestysinto jää surkeaksi.
Kun vain puolet äänestää, se on jo uhka demokratian toteutumiselle.
Helppoja selityksiä juuri näiden vaalien laimeudelle löytyy tukku.
Trump varasti vaalit, kun median ja ihmisten huomio on ollut kaikki järjen rajat ylittävissä tapahtumissa rapakon takana.
Kunta- ja aluevaaleissa äänioikeutettuna olevien maahanmuuttajien määrä on näihin vaaleihin kasvanut tuntuvasti. Heitä on jo neljännesmiljoona.
Puolueet eivät kampanjoissaan tavoita maahanmuuttajia, joista merkittävä osa ei osaa suomea.
Ennakkoäänestyspaikoille syntyi ainakin Oulussa paikoin pitkiä jonoja. Se saattoi käännyttää kiireisimmät pois kansalaisvelvollisuudesta.
Nämä selitykset vaikuttavat jonkin verran nyt, mutta eivät riitä selittämään pitkään jatkunutta äänestysinnon laskua.
Erilaisten kyselyjen mukaan ihmiset kokevat, että äänestämisellä ei ole merkitystä. On syntynyt laajalti se käsitys, että päättäjät ovat jonkinlainen erillinen heimo, jonka vaihtaminen vaalien kautta ei muuta mitään.
Peiliin saavat katsoa niin puolueet kuin media.
Puolueiden on ollut vaikea sopeutua uuteen aikaan, jossa hyvinvointivaltion rakentamisen ja hyvän jakamisen sijaan on kyettävä priorisoimaan asioita ja jakamaan niukkuutta. Se on osattava tehdä niin taitavasti, että syntyy mahdollisimman vähän vahinkoa.
Sellaista puhetta vaalikentiltä ei kuulla. Ripaus realismia katteettomien lupausten sijaan voisi vahvistaa ihmisten uskoa politiikkaan. Äänestäjät ymmärtävät talouden reunaehdot.
Entisen EU-komission puheenjohtajan, luxemburgilaisen Jean-Claude Junckerin suuhun on laitettu sanonta: Vallassa olevat poliitikot tietävät, mitä pitää tehdä – mutta eivät tiedä, miten tulevat sen jälkeen uudelleen valituiksi.
Tätä viisautta kannattaisi vaalikojuilla haastaa.
Mediassa politiikka näyttäytyy liian usein kähmimisenä ja suhmurointina sekä oman voiton pyyntinä. Sitäkin se joskus on, mutta pääosin politiikassa mukana olevat ovat mukana vilpittömin mielin hoitamassa yhteisiä asioita.
Pidetään jälkimmäinen mielessä, kun sunnuntaikävelyllä katsomme taivasta vasten hulmuavia siniristilippuja.
Ehdolle asettuneet ovat kansanvallan sankareita ja ansaitsevat kaiken arvostuksen. He ansaitsevat myös sen, että jokainen tukee demokratiaa ainakin oman äänen verran.