Suomessa tuli vuoden 2011 alussa voimaan rikoslain muutos, joka koski lieviä pahoinpitelyjä. Nämä siirrettiin virallisen syytteen alaisiksi, kun ne kohdistuvat alaikäiseen, tekijälle läheiseen henkilöön tai henkilöön, joka suorittaa työtehtäviään.
Esitutkinnan käynnistäminen ja tekijän saattaminen vastuuseen eivät siis enää riipu uhrin tahdosta. Aiemmin rankaiseminen lievästä pahoinpitelystä edellytti sitä, että uhri vaatii tekijälle rangaistusta.
Uudistuksen tavoitteena oli parantaa uhrin asemaa ja osoittaa, ettei lieväkään väkivalta ole hyväksyttävää.
Tämän viikon maanantaina apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi kahdelle poliisin tutkinnanjohtajalle huomautuksen esitutkinnoista, jotka liittyivät lieviin pahoinpitelyihin lähisuhteissa. Apulaisoikeuskansleri arvioi kaikkiaan 65 esitutkintaa. Näistä 43:ssa tutkinnanjohtaja oli lopettanut tutkinnan, koska asianomistaja ei vaatinut rangaistusta.
Tulos on hämmentävä. Lainmuutos on ollut voimassa puolitoista vuosikymmentä, mutta tutkintoja lopetetaan yhä vedoten vanhentuneeseen lain kohtaan. Joku poliisin tutkinnanjohtaja oli kertonut lopettaneensa tutkinnan huolimattomuuttaan, joku epähuomiossa, mutta monessa tapauksessa nimenomaan siksi, ettei asianomistajalla ollut rangaistusvaatimusta.
Tietämättömyys lain nykyisestä vaatimuksesta on outoa. Parempi toki ajatella, että kyse todella on muistamattomuudesta tai hoksaamattomuudesta, eikä siitä, että lakia ei tietoisesti noudateta. Puumalainen huomauttaa, että jättäessään esitutkinnan toimittamatta tutkinnanjohtaja tekee lähtökohtaisesti vakavan virheen.
Oulun poliisilaitokselta Puumalaisen tarkastelussa oli kymmenen tapausta. Niistä yhdeksässä tutkinnanjohtaja oli lain vastaisesti lopettanut lähisuhteessa tapahtuneen lievän pahoinpitelyn esitutkinnan.
Puumalaisen selvityspyynnön jälkeen esitutkinta aloitettiin uudelleen kahdeksassa tapauksessa. Kahdessa epäillyn rikoksen syyteoikeus oli ehtinyt vanhentua.
Ennen kaikkea on syytä toivoa, ettei kyse ole yleisemmästä lähisuhdeväkivallan vähättelystä. Tilanteen korjaantumista ja uhrien suojelua ei edistä se, jos viranomaiset katsovat tapauksia läpi sormien.
Viime vuonna 70 prosenttia lähi- ja parisuhdeväkivallan uhreista oli meillä naisia. Vaikka hokema, jonka mukaan Suomi on naisille Euroopan unionin vaarallisin maa, ei laajemman tutkimustiedon perusteella pidä paikkansa, pari- ja muut lähisuhteet ovat meillä liian monille naisille vaarallisia. Miesuhrienkaan määrä ei ollut vähäinen, 2 500.
Ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat uhrien joukossa niin ikään yliedustettuna. Heidän osuutensa kaikista viranomaisten tietoon tulleista tapauksista oli noin viidennes. Merkittävä osa lähi- ja parisuhdeväkivallasta jää kuitenkin edelleen piiloon.