Kalevan pilapiirtäjän Jarin tekemässä kuvassa syksyltä 2000 kaksi arkeologia tulkitsi löytämiään ikivanhoja hieroglyfejä. Toinen tutkija toteaa toiselle:
”Tässä sanotaan, että Lähi-idän rauhanprosessi etenee takaiskuista huolimatta... ja lopullinen rauhansopimus on aivan nurkan takana.”
Kuva oli tietenkin viiltävää ironiaa. Tuolloin oli alkanut juuri palestiinalaisten toinen kansannousu Israelin miehitysvaltaa vastaan eli uusi verinen vaihe päättymättömän väkivallan janalla. Optimismi mureni taas kerran hiekkaan.
Viime lauantaiaamuna alkaneet sotatoimet palestiinalaisen Hamas-järjestön ja Israelin välillä ovat osa lohdutonta jatkumoa. Alueen rujojen mittapuidenkin mukaan tapahtumat ovat nyt poikkeuksellisia. Taisteluiden uhrien määrän kerrottiin maanantaina nousseen jo pitkälle toiselle tuhannelle.
Jos Israel aloittaa maahyökkäyksen Gazaan, josta terroristijärjestö tuli rajan yli Israeliin, uhriluku voi kasvaa moninkertaiseksi.
Nyt nähdyllä on vahvat yhtymäkohtansa lähes päivälleen 50 vuoden takaisiin tapahtumiin, siis vuoden 1973 sotaan, jolloin Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israelin kimppuun.
Tuolloinkin hyökkääjät saivat ensin menestystä, mutta Israelin reservijoukkojen ehtiessä rintamalle tilanne kääntyi. Nyt maanantaina Israelin asevoimat ilmoitti koonneensa 300 000 reserviläistä maata puolustamaan.
Hamas ja sen kanssa liittoutunut Islamilainen Jihad joutuvat perääntymään mutta ovat jo voittonsa saaneet: ne nöyryyttivät hetken alueen ylivoimaista sotilasmahtia, onnistuivat surmaamaan sen kansalaisia ja saivat itse sadoittain uusia marttyyreita, siis polttoainetta vihanpitoon. Omien siviilien kärsimyksellä ei niin väliä.
Gazan kaistaleen elämä on ollut tukahduttavan raskasta Israelin ja Egyptin vaikeutettua alueen elämää monin rajoituksin. Nyt tilanne ei muutu ainakaan paremmaksi.
Israelin oikeistohallitus on osaltaan kylvänyt siemeniä tuoreille tapahtumille, ja sen on nyt näytettävä omille kansalaisille päättäväisyyttä. Jos Netanjahun hallituksen politiikka palestiinalaisia kohtaan olisi ollut toisenlaista, Hamasin hyökkäystä ei ehkä olisi nähty.
Sodan seuraukset ulottuvat myös itse operaatioalueita laajemmalle, jopa Suomeen asti. Vuoden 1973 sota laukaisi maailmanlaajuisen öljykriisin, kun keskeisen raaka-aineen hinta pomppasi taivaisiin.
Maanantaina öljyn tynnyrihinta oli noussut useita prosentteja perjantaista, mutta asiantuntija-arvioissa paljon rajumpikin hintalaukka nähdään mahdolliseksi. Se sopii erinomaisesti esimerkiksi Iranin ja Venäjän pirtaan, joista etenkin edellisen on epäilty vakavasti vaikuttaneen koko uuden kriisin syntyyn. Jälkimmäinen taas tarvitsee kipeästi lisää öljytuloja hyökkäyssotansa pohjattomiin kuluihin.
Suomessa öljyn hinnan nousu tietää korotuspaineita esimerkiksi liikennepolttoaineisiin. Pumppuhinnan luvattu lasku karkaa entistä etäämmälle. Tähän on toki helppo osoittaa syyllinen: ”Kyllähän me, mutta kun ne siellä Lähi-idässä...”
Ja vielä: jos inflaatio öljyn hinnan takia taas kiihtyy, Euroopan keskuspankin koronlaskut odotuttuvat nekin yhä pitempään. Laskua maksavat erityisesti asuntovelkaiset.