Iltahämärä hiipii Torniossa Aapajoen kylälle. Maanviljelijä Arvid Keskitalo avaa verstaansa oven ja ryhtyy töihin. Puu taipuu suksiksi, joiden valmistumista pojanpoika Pertti Keskitalo seuraa silmä tarkkana. Pitkien työtuntien aherruksen jälkeen Pertti pääsee kokeilemaan papan teoksia. Ei aikaakaan, kun poika tulee poikkinainen suksi kainalossa retkeltään - ja pappa aloittaa työn alusta. Eletään 1960-lukua.
Haapaveden Humalojalla Matti Mäkikangas höylää pitkiä haapavetisiä mielessään seuraavat hiihtokoitokset. Haapavetiset tunnetaan maanlaajuisesti ja tekijöitä riittää. Eskolanniemellä on oikein Nikun suksitehdas, mistä haapavetisiä lähtee ympäri maata. Kylän kuulu Viina-Matti (Matti Viinamaa) puolestaan tekee omia virityksiään ja kokeilee muun muassa metallireunoja teoksiinsa. Haapavetisten kulta-aikaa elettiin 1800-1900-lukujen vaihteen molemmin puolin.
Suomessa oli suksipajoja ympäri maata aina 1970-luvulle saakka. Tuolloin tapahtui murros, kun puusukset vaihdettiin muoviversioihin. Pienet suksiverstaat sulkivat ovensa.
Samaan aikaan Kerkkoossa alun perin perustettu Karhu tarttuu Kiteen kunnan kehitysaluetukiaisiin ja siirtää 1972 suksitehtaansa toiminnan Kiteelle rakennettuun tehtaaseen.
Karhu-merkillä suksia on valmistettu Suomessa vuodesta 1916. Ennen sotia tehtaan tuotantoon kuuluivat myös muut urheiluvälineet ja firma kulki nimellä Oy Urheilutarpeita Ab. Yrityksen perusti Rolf Hohental.
Nykyisin Karhu on virallisesti Karhu Sporting Goods Oy. Tehtaan johdossa ja pääomistajana toimii Pertti Keskitalo, joka vuosikymmeniä sitten seurasi isoisänsä suksen tekoa Torniossa ja tuskin pystyi kuvittelemaankaan, että tie vie vielä joskus suksiteollisuuden johtoon.
Laatu tulee Suomesta
Karhun tehtaalla puinen karhu moikkaa tulijat tervetulleiksi. Eteisaulassa vastaan kiiruhtaa - suksipari kädessään - tuttu mies, Harri Kirvesniemi. Hän kättelee pikaisesti ja sanoo palaavansa pian. Hän ja toimitusjohtaja Keskitalo ovat aamukiireisiä, vieraiden on parasta istua odottelemaan.
Tehtaalla työskentelee yhteensä 36 suksenvalmistajaa - ammattikuntaa, jota on Suomessa enää vähän. Suomalaiset suksitehtaat ovat kilvan siirtäneet tuotantoaan Venäjälle ja Viroon halvemman työvoiman houkuttelemina.
Karhulla suomalaista tuotantoa valmistuu kotimaahan ja ulkomaille noin 40 000 suksiparia vuodessa ja saman verran pareja tulee idästä.
"Kotimainen tuotanto on tärkeää laadun ja uskottavuuden vuoksi. Venäjältä ja Virosta meille tulee lähinnä marketsuksia. Omalla tuotekehityksellä saamme pidettyä työn ja työpaikat Suomessa", toimitusjohtaja Pertti Keskitalo kertoo. Maailmanlaajuisesti Karhu sijoittuu suksituotannollaan joko neljänneksi tai viidenneksi suurimmaksi suksifirmaksi. Ylivoimaisesti suurin on Fischer. Muut kärkipaikat menevät Atomicille, Madshusille ja Rossignolille.
Tällä hetkellä Karhulla menee niin mukavasti, ettei toimitusjohtaja suostu näkemään tuotantotaivaalla synkkiä pilviä. "Elämme muuttuvassa maailmassa, joten koskaan ei tiedä. Uskon kuitenkin, että Kitee pysyy jatkossakin suksitehdaspaikkakuntana."
Käsityö on yhä tärkeää
Suksen tekemisen valmistusvaiheet on jaettu kolmeen: osavalmistukseen, osien kokoamiseen, puristamiseen ja jälkikäsittelyyn. Valmistusprosessin käy päivässä läpi nelisensataa suksea, jotka lajitellaan valmistusprosessin loppupäässä pareiksi. Työtä pian 30 vuotta tehnyt laaduntarkastaja Tapio Nissinen - epäviralliselta ammattinimikkeeltään parittelija - näkee jo silmällä, mikä on minkäkin pari. Asia varmistetaan myös suksen painejakauman mittalaitteella, joka on Karhun suuri salaisuus.
"Tämä on laadunvalvonnan keskeinen työväline. Suksen jäykkyys ja muoto saavat tarkat mitat ja määritelmät. Aikaisemmin työ piti suorittaa lumella erikseen testaamalla", Harri Kirvesniemi esittelee tietokoneen ruudulle ilmestyvää testauskäyrää.
Suksen valmistuksessa on noin 15 työvaihetta, joista suurin osa tehdään käsityönä. Suksenvalmistajaksi ei valmistuta mistään koulusta, vaan alan tuntemus tulee kokemuksen ja käytännön myötä.
"Esimerkiksi suksipuristimen säädön osaa vain harva. Puristimella säädetään muun muassa suksen jalkavuusmuoto", Harri Kirvesniemi selvittää. Kirvesniemi työskentelee Karhulla maastohiihdon tuotepäällikkönä. Lisäksi hän kuuluu tehtaan osaomistajiin. Myös markkinointi ja tallitoiminta ovat entisen huippuhiihtäjän vastuulla. Karhun tallissa hiihtävät tällä hetkellä muun muassa Mika Myllylä, Sami Repo, Ari Palolahti jaKuisma Taipale.
"Tässä olisi Myllylälle hyvänmalliset sukset", Kirvesniemi toteaa yhtä suksiparia syynätessään. Tallihiihtäjille valitut sukset hän siirtää varastossa syrjään, etteivät ne vahingossa mene pakettiin ja kauppoihin vietäväksi. Varaston nurkassa nököttää kasa suksia joihin on käsin kirjoitettu nimet Mieto, Mika...
Palaute nopeasti tuotantoon
Harri Kirvesniemen kilpahiihto loppui Lahden MM-kisoihin 2001. Hiihtämistä hän ei ole kuitenkaan jättänyt, vaan hiihtää edelleen sekä työkseen että harrastuksekseen. Suksitehtaan tuotepäällikkönä hänen täytyy olla ajan hermolla. Omat kokemukset ja tallihiihtäjien kokemukset käydään läpi. Jos tarvetta on, palaute siirtyy tuotantoon hyvinkin nopeasti. Ammattihiihtäjien kokemukseen luotetaan.
"Kierrän edelleen kaikki tärkeimmät kisat työni puolesta. Kilpahiihtokin on meidän perheessä edelleen tuttua, sillä nuorimmainen, Anita, hiihtää kilpaa. Elisa sen sijaan on keskittynyt kesälajeihin", Kirvesniemi kertoo kuulumisiaan.
Pitkän hiihtouran tehnyt vaimo Marja-Liisa huoltaa Harrin mukaan kotia ja huolehtii kunnostaan lenkkeilemällä. "Hänen kotipaikallaan, joka on kotimme naapurissa Simpeleellä, riittää yllin kyllin töitä. Marja-Liisalla on paljon touhua myös tyttöjen urheilu- ja muissa harrastuksissa. Lisäksi hän vetää seuran junioreita", Harri Kirvesniemi kertoo kotijoukoistaan.
Lahden-kisojen dopingkohuista Kirvesniemi ei halua enää puhua eikä lähde arvuuttelemaan, mitä sillä rintamalla vielä tuleman pitää. Kirvesniemen mukaan nyt on katsottava eteenpäin ja kannettava huolta hiihdon nykytilasta.
"Sekuntitaistelu on maailman huipulla mennyt niin tiukaksi, että mitättömällä erolla voi jäädä kauaksi kärjestä. Uskoisin kuitenkin suomalaisten hiihtäjien menestyvän tänä talvena hieman paremmin kuin viime talvena", Kirvesniemi aprikoi.
Houkutuksilla harrastukseen
Historia kertoo, että suomen kielen sana suksi tulee jo 6 000 vuoden takaa. Suomalaiset hiihtivät aikojen alussa pakostakin, koska muuta liikkumismuotoa ei aina ollut. Myös elinkeinon kannalta hiihtotaito oli tärkeä.
Kilpahiihdon juuret ovat 1800-luvulla. Helsingissä hiihdettiin 1868 Aleksander Hinzen koululaishiihdot ja vuonna 1879 pidettiin Tyrnävän kilpahiihtäjäiset. Vuodesta 1889 lähtien hiihdettiin Oulun hiihtoja (nykyisin Tervahiihto), joista tuli Suomen hiihdon päätapahtuma yli 20 vuodeksi.
Viime vuosina hiihto on hiipunut ja esimerkiksi armeijassa äimistellään varusmiesten huonoa hiihtotaitoa. Suksitehtailijat uskovat kuitenkin alaansa.
"Keski-ikäisten ja vähän nuorempien parissa hiihtoharrastus on kasvanut, mutta nuorten kohdalla tilanne on toinen, koska lajeja on niin valtavasti tarjolla", Harri Kirvesniemi pohtii. Pertti Keskitalo sanoo suksiteollisuuden tekevän koko ajan yhteistyötä koululiikuntaa suunnittelevien ja Hiihtoliiton kanssa. Keskitalo muistuttaa, että myös lajimuunnokset, kuten sauvakävely ja rullaluistelu sauvoilla ovat keinoja houkutella monipuoliseen liikuntaan.
"Myös jatkuvalla tuotekehityksellä haetaan houkuttelevuutta. Tulevaisuuden uutta voi olla esimerkiksi suksiin sovellettava informaatioteknologia. Käytännössä se voisi olla sitä, että suksiin tulee mittarit, jotka kertovat millaisia voiteita juuri nyt kannattaisi käyttää. Toistaiseksi asia on teorian asteella, mutta varmasti käytäntöä kymmenen vuoden sisällä", Pertti Keskitalo uskoo.