Lääkäri käyttää jokaisesta työpäivästään kirjaamiseen 3 tuntia 16 minuuttia. Sosiaalityöntekijä käyttää kolme minuuttia vähemmän. Eniten aikaa, noin neljä tuntia, kirjaaminen vie erikoissairaanhoidon päivystyksessä ja osastotyössä. Kolmasosa kaikesta kirjaamisesta on päällekkäistä kirjaamista muun muassa eri tietojärjestelmiin.
Tiedot on poimittu STM:n loppuraportista 3.12.2024: Selvitys kirjaamisen kuormittavuudesta ja hyötykäytöstä hyvinvointialueiden kokemana. Selvitys tehtiin viime syksynä kyselynä, johon vastasi yli 9 000 sote-ammattilaista. Ei siis kellotettu minuutteja, joten tulokset ovat vain suuntaa antavia. Käsittelemme tässä vain lääkärien osuutta, muiden sote-ammattilaisten kohdalla tilanne on samansuuntainen.
Miksi lääkärit ovat suostuneet tähän kuin lampaat? Aikaa nielevään kirjaajan sivuammattiin?
Vielä 1960-luvulla potilaskertomuksen merkintä saattoi olla lyhyt ja ytimekäs, käsin kirjoitettu. Melkoinen harppaus oli, kun lääkäri sai sanella tekstin ja konekirjoittaja kirjoitti. Kun ensimmäiset potilastietojärjestelmät tulivat, niissä selattiin näytöllä lomakkeita: jatkuva sairauskertomus, toisella lomakkeella laboratoriotulokset, kolmannella lääkitys. Helppoa ja näppärää.
Mutta aina kun järjestelmiä päivitettiin, tarvittiin lisää krukseja, kirjata piti eri asioita eri kohtiin, rakenteisuus lisääntyi ja kokonaiskuvan hahmottuminen potilaan tai asiakkaan tilanteesta hajosi. Kirjattavien asioiden määrä lisääntyi.
STM:n raportin mukaan 58 prosenttia lääkäreistä koki, että kirjausvaatimukset ovat merkittävästi lisääntyneet viime vuosina, vain 12 prosenttia koki, että kirjaustarve ei ollut lisääntynyt.
Nyt konekirjoittajat ovat historiaa. Pohdekin käyttää puheentunnistusta. Se tekee tekstin lääkärin sanelusta. Paitsi että puheentunnistus ei kirjoita virheetöntä tekstiä, sitä pitää korjailla. Eikä puheentunnistus ole käytettävissä kaikessa työssä. Silloin lääkäri on konekirjoittaja.
Käytäntöä valaisi erinomaisesti psykiatri Lea Peltolan kirjoitus (Kaleva 21.12./Lukijalta): potilashoito on supistunut, kirjaaminen ja konekirjoitus vie valtaosan työajasta.
Tarvitaanko kaikkea tuota kirjaamista? Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (703/2023) vaatii, että ”…tulee kirjata asiakasasiakirjoihin asiakkaan palvelun ja potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen, seurannan ja valvonnan turvaamiseksi tarpeelliset ja riittävät tiedot.”
Tiedolla johtaminen tarvitsee tilastoja. Monipolvinen kirjausrakenne antaa tarkan tilastotiedon jokaisesta flunssapotilaasta. Hyvinvointialueiden rahoituskin määräytyy suurelta osin kirjattujen diagnoositietojen pohjalta. Mutta jos työläs kirjaaminen vie joka päivä 5–10 potilaan ajan, onko se enää tarkoituksenmukaista?
Puheentunnistus ei ole ratkaisu, jos saneltaessa on toistuvasti etsittävä näytöltä rakenteen vaatimia kohtia. Tai siirtyä järjestelmästä toiseen – STM:n selvityksen mukaan sote-ammattilaiset kirjaavat jatkuvasti 3–4 eri järjestelmään. Jos viranomaiset vaativat näin monimutkaista kirjaamista, tietojärjestelmät tulee saada myös puheella ohjattavaksi. Tekoäly on juuri tätä varten, mutta vaatinee vielä vuosien kehittelyä.
Viestimme niin viranomaisille kuin tietojärjestelmien tekijöille: yksinkertaistakaa, vähentäkää kirjaamista, vähentäkää toisarvoisten merkintöjen tarvetta! Muutoin sote tukehtuu järjestelmiin, mikään määrä ammattilaisia ei riitä, eikä potilaille enää ole tilaa.
Niilo Keränen
yleislääketieteen erikoislääkäri
Pohteen aluevaltuuston jäsen (kesk.), Taivalkoski
Liisa Kylmänen
yleislääketieteen erikoislääkäri
Pohteen aluevaltuuston ja aluehallituksen jäsen (kesk.), Liminka