Kuinka yhdistää sisustaminen ja eläintenpito niin, ettei kumpikaan kärsi?
Helposti, osoittaa Ulla-Maija Kotti, jolla on kolme kissaa, mutta kaunis ja hyvin hoidettu koti.
"Kissan elämään kuuluu kynsien teroittaminen - se suorastaan rakastaa sitä. Mutta sitä varten kissalle pitää järjestää paikkoja, joissa se voi toteuttaa viettiään, ja pitää olla myös leluja. Jos kissa on paljon yksin ja sillä ei ole virikkeitä, se voi alkaa tehdä tuhojaan", Kotti tietää.
Ulla-Maija Kotin rivitalokodissa on kiipeilypuita, joita vasten mirrit voivat teroitella kynsiään tai nousta yläilmoihin katselemaan elämää ikkunan ulkopuolella. Kissakodissa kiipeilypuut kannattaakin sijoittaa ikkunoiden läheisyyteen.
"Kissa on onnellinen silloin, kun se saa katsella lintuja ja liikettä."
Kodissa myös kissojen itsenäinen ulkoilu on järjestetty rakentamalla patiosta kanaverkolla aidattu alue. Kissat pääsevät tarvittaessa tuuletusikkunan kautta sisältä ulos.
Monet lelut ovat kotikutoisia keksintöjä, kuten kepin päähän narulla kiinnitetty sulka.
"Hyviä leluja kissalle saa näin halvalla", huomauttaa Ulla-Maija Kotti.
Kodin kankaiden kulutuskestävyyden Ulla-Maija Kotti on valinnut sen mukaan, että ne kestävät kissaperheen temmellystä.
"Yhdessä nojatuolissa on huonompilaatuinen kangas, ja sen kyllä huomaa. Raapimisen jäljet näkyvät siinä."
Lattia Kotilla on parkettia, mikä ei ole välttämättä paras valinta, jos ajattelee kissojen leikkejä. Tammiparketti on materiaalina pehmeämpi kuin esimerkiksi laminaatti, mutta toisaalta luonnollinen ja lämmin materiaali.
"Kun kissat ottavat ravit ja jarruttavat, niin kyllä siitä jälkiä jää parkettiin. Mutta sehän on elämää", talon asukas nauraa.
Ulla-Maija Kotti on kissojen rakastaja numero yksi. Kahta aikaisempaa kissaa lukuunottamatta hänen kissansa ovat löytökissoja. Ne Kotti on ottanut huostaansa löytöeläinkodista. Tuorein, vasta syyskuun lopulla Emmaroosan ja Ellinooran seuraan liittynyt tapaus on nimeltään Eevert.
"Kissoja hylätään paljon ja siksi niitä ei pitäisi ilmaiseksi antaakaan. Koiria hylätään harvemmin, koska niistä pitää maksaa."
Kissoja on Ulla-Maija Kotin kodissa kaikkialla, minne vain katseensa kääntää. Pelkästään posliinikissoja Ulla-Maija Kotilla on 300, joista tosin vain osa on esillä.
"Edesmennyt mieheni Jussi osti kerran 99 kissaa, jotka olivat päätyneet antiikkiliikkeeseen kuolinpesän mukana. Loput ovat vain kerääntyneet."
Misulaisia voi nähdä myös kellotaulussa, seinätauluissa ja pehmoeläiminä. "Aina kun saan lahjoja, saan kissoja", hän sanoo.
Kodinvaihto tuli ajankohtaiseksi, kun Kotti jäi leskeksi. Lapset asuvat Helsingissä ja Lontoossa, ja yhtenä vaatimuksena uudelle kodille oli, että siellä pitää olla yksi ylimääräinen huone lasten ja lastenlasten käyntejä varten.
Muutettuaan uudiskohteeseen Ulla-Maija Kotti tilasi kerralla tekstiilit sekä talvi- että kesäkaudelle.
"Toiset matkustelevat tai käyvät ravintoloissa, minä olen uhrannut rahaa kotiin. Ihminen laittaa rahaa siihen, mikä on tärkeää ja minulle se on koti."
Toinen lempipuuha on kukkapenkissä "myyräily".
"Minusta ei näy kuin takapuoli, kun olen kesät tuolla pihamaalla", hän nauraa.
Koti-ihmiseksi Ulla-Maija Kotilla on juuri sopiva nimi.
"Minä tulen aina Kottiin", hän nauraa.