Puolenpäivän aikaan on viimeistään lähettävä metsään, ettei hämärä pääse yllättämään. Pudasjärven Ervastinkylässä asuvalle Lauri Ervastille ei ole yhdentekevää millaisen joulukuusen hän käy metsästä hakemassa. Metsään lähdön tunnelman kohottamiseksi tuikut palavat sisällä ja lyhdyt loistavat pihalla.
"Toki joskus mietin, että olisihan se rumallekin annettava mahdollisuus", hän sanoo.
Toistaiseksi tilaisuus on annettu kauniille yksilöille, joita hän ryhtyy silmäilemään jo kesällä lenkkeillessään metsässä Hilkka-vaimonsa kanssa.
Kun mieluinen kuusi löytyy, se merkitään punaisella nauhalla, sillä muistin varaan sitä ei sovi jättää.
Toisaalta puut näyttävät lumisina hyvin erilaisilta kuin sulan kelin aikaan. Vaikka etukäteen on tiedossa, mistä kuusi haetaan, tänä jouluna kuusenhakureissulle lähtee mukaan liuta lastenlapsia. Toisinaan kaverina ovat omat pojat. On perinne, että kuusi haetaan porukalla.
Lumisessa metsässä kulkeminen vie lähemmäs joulun tunnelmaa. Pikku pakkanen on ihanteellinen sää liikkua metsässä. Kiipeäminen Sotkavaaran rinnettä ylös on kuin sukellus talven ihmemaahan, jossa lumen peittämät puut nuokkuvat tyynenä. Ne toivottavat tulijan tervetulleeksi ja odottavat jännittyneinä "ken on meistä kaunehin".
Muutaman asteen pakkasessa ei palele, ja parinkymmenen sentin paksuisessa hangessa on kevyt kävellä. Jalkojen alla pölisevä lumi vie mielen yhä lähemmäs joulua.
Perinteitä arvostava Lauri Ervasti ei ole antanut rutiinien hallita omaa jouluvalmisteluaan, vaan viime vuosina joulukuusen tuontia sisään on aikaistettu.
Kuusella
vakiintunut paikka
"Kun aattona on kuusi valmiiksi koristeltuna, se helpottaa kovasti muuta touhua, jota aattona kyllä riittää", hän tuumaa.
Toisaalta koristeltu joulukuusi luo tunnelmaa joulun odotukseen, joka on mieluista aikaa. Tänä jouluna hän suunnittelee aikaistavansa kuusen tuontia entisestään.
Ennen hän kelpuutti joulukuuseksi ainoastaan isoja yksilöitä, nykyään hän on mieltynyt pienehköihin puihin.
"Pienestä kuusesta saa valoisamman näköisen joulukuusen kuin isosta, jonka oksiin jouluvalot hukkuvat herkästi."
Joulukuusen oksiston muodolla on myös merkitystä. Oksien tulee kääntyä latvoistaan ylöspäin. Kuusen tulee kaventua latvaa kohden ja oksiston on oltava riittävän tiheä."
"Kun alaoksat ovat riittävän tiheitä, valot tekevät varjon lattiaan, mikä luo salaperäistä tunnelmaa."
Lauri Ervasti ja lastenlapset Lauri, 11, Henri, 7, Jasmin, 7 ja Taneli, 6, Ervasti eivät kävele umpihankea pitkään. Kesällä katsastettu kaunotar on tallessa.
Muutama sahan veto ja kuusi on kaadettu. Kuusi sahataan mahdollisimman varovaisesti, jotta alimmaiset oksat säilyvät ehjinä. Päivä kääntyy sinisen hämärän puolelle kun kuusi kuljetetaan metsästä huolellisesti.
Ervastin pirtissä kuusi on sijoitettu sitkeästi samaan paikkaan. Se on pyritty laittamaan mahdollisimman etäällelämpimästä piisistä. Näin ollen sen paikaksi on vakiintunut kohta ikkunan vierestä pirtinpöydän läheisyydestä.
"Tavoitteena on ollut, että joulukuusi sijaitsee siellä, jossa se kaikkein vähiten häiritsee elämistä, mutta on silti näköisällä paikalla."
Paitsi itselleen niin kuusi tuo juhlamielen myös lähisuvulle, joka kokoontuu Ervastin pirttiin viettämään aattoiltaa yhdessä.
Lauri Ervasti ei näe vaivaa joulukuusen vuoksi turhamaisuuttaan, vaan hänestä sievän kuusen metsästäminen on ihmisen kauneudenkaipuuta, jota hän vaalii mielellään näin merkittävän juhlan, joulun lähestyessä.