Ahjo hehkuu punaisena ja henkii tuhatasteisesta kidastaan lämpöä, joka ei jää vasaraa heiluttavalta miesjoukolta huomaamatta. Hiki nousee väkisinkin pintaan. Kun pajavasara lyö, iskee lävistystaltta alasimella olevaa rautakappaletta - lähes läpikuultavana uhkuva rauta antaa pikkuhiljaa periksi, taipuu ja aloittaa muodonmuutoksensa.
Suoran metallinkappaleen sisältä taitava seppä löytää lähes mitä hyvänsä. Vain oma luovuus on rajana.
Luovuutta, perinteisiä työtapoja sekä raudan monia ulottuvuuksia on Oulussa kevään mittaan kokoontunut opiskelemaan 12-henkinen seppäjoukko.
Suomen mittakaavassa merkittävän intensiivikurssin on toteuttanut Oulu Metal Art yhteistyössä Oulun Aikuiskoulutuskeskuksen ja kauppias Kaarlo Merikosken säätiön kanssa.
Koulutus koostuu viidestä viikonlopun mittaisesta opetussessiosta. Kevään aikana opettajana vierailee yhteensä kuusi ammattiseppää eri puolilta maata. Kaikki kouluttajat kuuluvat alan huipputekijöihin Suomessa.
Kun teemana ovat lävistykset, olastukset ja liitokset, opettajaksi on saapunut Jarkko Väisänen Sulkavalta. Taonnan kaksinkertainen suomenmestari tienaa leipänsä paitsi yrittäjänä perinteisiä sepäntöitä tehden, myös opettamalla - ulkomaita myöten.
"Sepän työ vaatii itsenäisyyttä, luovuutta, omaa näkemystä. Kahdeksasta neljään näitä töitä ei voi tehdä. Työ vaatii sellaista oman tien kulkijan luontoa", Väisänen muistuttaa.
"Toisaalta yrittäjänä toimivan sepän täytyy hallita myös asiakaspalvelu ja pitää huolta yrittämiseen liittyvistä velvoitteistaan."
Kädentaidot, kestävä kehitys, kierrätys sekä vanhan korjaaminen ovat trendejä, jotka tasoittavat tietä myös perinteiselle sepäntyölle.
"Siinä missä Etelä-Suomessa taidetakojia ja sepänpajoja alkaa nykyään jo taas olla, Oulun seudulta kulttuuri toistaiseksi on jäänyt vähän puuttumaan. Siksi alueen osaajien kouluttaminen on tärkeää", kertoo kurssin suunnittelusta ja toteutuksesta vastaava Antti Mäentausta.
"Perinteisten työtapojen opiskelun lisäksi yksi kurssin keskeisiä anteja onkin verkostoituminen, oman osaamisen tuotteistaminen ja asiakaskontaktien luominen. Uskon, että perinteisille sepäntöille on myös markkinoita, kun tekijät ja asiakkaat saadaan yhteen."
Ammattisepäksi haaveilevan täytyy sitoutua opiskelemaan perinteiseen tyyliin - opinnot alkavat tyypillisesti artesaanin ammattiopinnoilla ja jatkuvat kisällinä pätevän seppämestarin opissa Suomessa tai ulkomailla. Raudan takojat ovat kansainvälinen veljeskunta, ja raudan työstämisen tavat yhteiset yli kulttuurirajojen.
"Kun kisälli on taitonsa mestarin opissa hankkinut, seuraa kisällin ammattitutkinnon suorittaminen ja myöhemmin seppämestarin erikoisammattitutkinto", Mäentausta kertoo.
Seppä on lähes kaikissa kulttuureissa erittäin arvostettu käsityöammattilainen. Jopa suomen kielen sana ´seppä´ tarkoittaa alkuperäiseltä merkitykseltään taituria tai mestaria. Vanhempi sana ´rautio´ taas vihjaa sepän tärkeimpään työstettävään, mustaan rautaan.
Siinä missä seppä perinteisesti taltutti yhden miehen voimin raudan ja valmisti siitä käytännössä kaiken maatalousyhteisön tarvitseman metallitavaran, tilanne muuttui ratkaisevasti toisen maailmansodan jälkeen, kun konevoimat alkoivat kalkuttaa metalliesineitä massatuotantona. Ammattikunnalle uhkasi käydä kalpaten.
Suomessa perinteisiä työtapoja ja osaamista ylläpitämään perustettiin vuonna 1976 Taidesepät ry. Yhdistyksen tarkoituksena on vaalia ja kehittää seppien ammattitaitoa sekä edistää metallikäsityön käyttöä ja näkyvyyttä.
Omaan työhön ja ammattitaitoon lisää ulottuvuuksia kurssilta on hakemassa myös restaurointikisälli ja puuseppä Thomas Lukkari.
"Olen aina ollut kiinnostunut myös metallitöistä. Kurssin avulla olen oppinut paljon mielenkiintoista vanhoista työtavoista. Näitä oppeja voi hyödyntää myös omissa töissä: kun tietää valmistusmenetelmät, on helppo valmistaa restaurointikohteisiin puuttuvia osia itsekin."
Myös asiakkaat osaavat kysyä ja arvostavat alkuperäisin menetelmin toteutettuja metallitöitä. Se, mikä asiakkaan usein yllättää, on hinta.
Kun tehdään esineitä uniikkikappaleina ja alusta loppuun käsityönä, hinnassa hävitään reilusti tehdastekoiselle.
"Toisaalta seppä osaa valmistaa sellaistakin, mitä ei kaupasta löydy", Lukkari muistuttaa.