Kun Leena Tiainen teki muuttoa Etelä-Suomesta Ouluun, veljet auttoivat. Miehet nostelivat pianon ja huonekalut uuteen kotiin yhden kamarin ikkunasta. ”Työ sujui, kunnes muuttoapulaiset katosivat pitkäksi aikaa”, Leena muistaa.
”Kun veljet viimein palasivat, kysyin, missä olitte. Vastaus kuului, että torilla nauramassa. Veljieni mielestä oli käsittämätöntä, että vaihdoin uuden asuntoni Tuusulan rantatieltä tällaiseen asuntoon”, Leena kertoo ja nauraa iloisena.
”Tällainen asunto” tarkoitti kahden kerroksen boheemia puutalokotia Heinäpäässä – vähän kupruilevia pinkopahveja ja kuoppaisia puulattioita, vetoisaa eteistä ja ahdasta vessaa. Vanhoin menetelmin kunnostettu asunto oli saanut säilyttää alkuperäisen huonejärjestyksen ja osan vanhoista ovista ja lautalattioistakin.
Leenan mielestä kaikki oli ja on niin kuin pitää. Paluumuuttaja arvostaa enemmän 90-vuotiaan talon ja asunnon alkuperäistä tunnelmaa kuin siloiteltuja pintoja.
”Vanhaa ei pidä laittaa liian steriiliksi”, hän sanoo.
Kahden kerroksen koti on nyt seitsemättä vuotta Leenan, Onerva-tyttären, avopuolison Kari Koretin sekä Ruusu-kissan valtakuntaa. Oiva-poika on muuttanut jo omaan asuntoon.
Joitain muutoksia on ollut pakko tehdä. Esimerkiksi kellariin vedetyt putket pukkasivat pakkasella jäätymään niin usein, että kuumailmapuhallin tuli Karille turhan tutuksi.
”Ei nuoriso ymmärtänyt iltaisin kotiin tullessaan, miksi vesihana on jätetty pakkasella tippumaan. Aamulla sainkin hanan sulkeuduttua lähteä putkia sulattelemaan”, Kari kertoo.
Vaivasta päästiin, kun vesiboileri siirrettiin sisälle vessaan. Vetoisan eteisen lämmitys taas parani, kun ulko-oven päälle asennettiin ilmapuhallin.
Kolmas Leenan ja Karin mittakaavassa suuri muutos oli vanhan ja tilaa vievän ammeen siirto pois. Sen tilalle asennettiin suihkukaappi, joka auttaa ahtaan vessan kuivana pitoa.
Pinkopahvien värit ovat intensiivisiä, ja kodin joka huoneessa on oma väri. Keltaisesta eteisestä kuljetaan italianpunaiseen eteiseen, josta aukeaa näkymä roosaan makuuhuoneeseen. Toinen alakerran kamari on harmaa, ja keittiö on saanut turkoosin pinnan. Seinien munavernissamaalit ovat edellisten asukkaiden ja naapurissa asuvan maalarimestari Katja Aaltosen sekoittamia.
Värit eivät rajoita rohkeaa sisustajaa, päinvastoin. Leena on voinut korostaa jokaisen huoneen omaa tunnelmaa omilla lempiväreillään. Harmaassa kamarissa on isän tekemä puusohva, joka on tässä kodissa saanut violetin pinnan. Keittiössä valkoista vanhaa puukaappia piristää vaaleanpunaiseksi maalattu ovi.
Taideteokset, niin Anni Rapinojan maalaus, grafiikkatyöt kuin Onervan piirustuksetkin ovat löytäneet seiniltä paikat, joissa ne ovat edukseen.
Remonteissa on noudatettu pienten varovaisten askelten taktiikkaa, mutta lähivuosina edessä voi olla harppaus. Leena ja Kari nimittäin haaveilevat silloin tällöin, että hyödyntäisivät talon kellarin laajennusmahdollisuutta. Lisätilan käyttöä mietitään vielä.
”Ainakaan emme rakenna saunaa!” he sanovat.
Taloyhtiön yhteinen sauna on nautinto, josta ei luovuta.
”On mahtavaa kulkea kylpytakissa pihan poikki, varsinkin pakkasella”, pariskunta toteaa.