Vuorotyölisistä puhutaan jälleen kuin ne olisivat kohtuuton etuoikeus, vaikka todellisuudessa ne ovat korvaus siitä, että joku tekee töitä silloin, kun valtaosa viettää aikaa perheen kanssa, juhlii pyhiä tai nauttii viikonlopuista.
Moni EK:n johtaja tai virka-aikainen asiantuntija ei ole koskaan joutunut lähtemään jouluaattona iltavuoroon, jättämään ystävän häitä väliin työvuorojen vuoksi tai viettämään vuosikausia viikonloppuja töissä.
Silti juuri he ovat kertomassa, että näistä haitoista maksettavia korvauksia pitäisi leikata.
Kyse ei ole yksittäisestä avauksesta, vaan jatkumosta, jota on nähty koko nykyisen hallituskauden ajan.
Työntekijöiden asemaa on heikennetty yksi uudistus kerrallaan. Samalla on puhuttu työnteon kannustavuudesta ja talouskasvusta, mutta monen palkansaajan kohdalla lopputulos on ollut se, että käteen jäävä raha on vähentynyt veroalennuksista huolimatta.
Kun tavallisilla ihmisillä on vähemmän rahaa käytettävissään, kotimainen kysyntä heikkenee. Ja kun kysyntä heikkenee, kärsijöitä eivät ole ensimmäisenä suuryritykset, vaan pienyrittäjät, kaupat, kahvilat, ravintolat, parturit ja monet muut paikalliset yritykset.
Onkin erikoista kuulla jatkuvaa puhetta yrittäjien puolustamisesta samalla, kun ajetaan politiikkaa, joka vähentää heidän asiakkaidensa ostovoimaa.
Vuorotyölisät eivät ole ongelma. Ongelma on ajattelutapa, jossa talouden kilpailukykyä pyritään parantamaan ensisijaisesti työntekijöiden palkoista, työehdoista ja toimeentulosta leikkaamalla.
EK:n listalta löytyy myös ajatus arkipyhien, kuten loppiaisen ja helatorstain, poistamisesta. Käytännössä kyse olisi siitä, että työntekijät tekisivät enemmän työpäiviä vuoden aikana ilman vastaavaa keskustelua siitä, miten tästä syntyvä hyöty jaetaan.
On vaikea olla huomaamatta kaavaa. Ensin heikennetään irtisanomissuojaa, sitten puututaan lakko-oikeuteen, seuraavaksi halutaan leikata vuorotyölisiä, sunnuntai- ja ylityökorvauksia, ja nyt myös arkipyhiä pidetään ongelmana. Harvemmin kuulee yhtä innokasta keskustelua ylimmän johdon palkkioista tai osingoista.
Samalla puhutaan työhyvinvoinnista ja työurien pidentämisestä. Yhtälö kuulostaa monen korvaan ristiriitaiselta: enemmän työtä, vähemmän korvauksia ja vähemmän vapaita.
Talous ei ole vain tuotantoa, vaan myös ihmisten elämää. Jos tuottavuuden ja kilpailukyvyn hyödyt valuvat yritysten tuloksiin, samalla kun työntekijöiltä pyydetään jatkuvasti lisää joustoja ja vastineeksi tarjotaan vähemmän vapaita sekä heikommat korvaukset, moni alkaa perustellusti kysyä, kenen etua nämä uudistukset lopulta palvelevat.
Nämä asiat kannattaa pitää mielessä ensi kevään vaaleissa. Ja kannattaa myös muistaa, ketkä ovat vuosien ajan ajaneet näitä tavoitteita kulissien takana. Tuskinpa on suuri yllätys, jos EK ja sen lähipiiri löytävät jälleen vaalien alla merkittäviä summia juuri niiden poliitikkojen tukemiseen, jotka ovat valmiita toteuttamaan heidän toiveitaan.
Jos yhteiskunta tarvitsee ihmisiä töihin öisin, viikonloppuisin ja pyhinä, siitä kuuluu maksaa asianmukainen korvaus. Siitä ei pitäisi edes joutua väittelemään vuonna 2026.
Matti Luonuansuu
Alavieska