Rutshuru Teinityttö Miriam Sifa, 15, ja kolmen lapsen äiti Claudine Mutumbi, 41, ovat molemmat kokeneet julman, mutta tavanomaisen kongolaisnaisen kohtalon.
Kumpikin on joukkoraiskattu. Eikä syyllisiä ole saatu oikeuden eteen.
Sifa ja Mutumbi asuvat Rutshurun maakunnassa, jossa YK:n Väestörahaston (UNFPA) tuoreen tilaston mukaan raiskataan naisia enemmän kuin missään muualla levottoman Pohjois-Kivun alueella.
Tämän vuoden ensimmäisen puoliskon aikana UNFPA tilastoi Pohjois-Kivussa 2 243 raiskausta, niistä 849 Rutshurussa.
Poliittisesta tilanteesta kertoo paljon, että lähes puolet kaikista raiskauksista oli sotilaiden tekemiä.
Eikä tilasto kaunistu. Elokuun vaihteessa sissijoukko raiskasi pohjoiskivulaisessa Luvungin viidakkokylässä 250 naista neljä päivää kestäneessä hyökkäyksessään.
Miriam Sifa sanoo, että toisinaan hän ei useaan päivään ajattele hirveää hetkeään.
"Mutta sitten muistan taas. Kaikki ne yön tapahtumat palautuvat kuvina silmieni eteen", Sifa kertoo.
Marraskuussa 2008 CNDP:n sissit ja Kongon hallituksen armeija ottivat Rutshurussa rajusti yhteen. Sissit valtasivat Sifan kotikylän Kiwandjan ja jättivät jälkeensä sekasorron; poltettuja taloja, raiskattuja tyttöjä ja naisia.
Sifa oli kohtalokkaana yönä kotonaan äitinsä ja pikkuveljiensä kanssa. Sisään tunkeutuneet kaksi sissiä halusivat tytön mukaansa.
"Äitini vastusti. Sotilaat suuttuivat ja sanoivat, että sitten he raiskaavat minut saman tien", Miriam Sifa muistelee.
Sifa oli kolmentoista.
Seuraavana päivänä Miriam Sifa piti kuljettaa hoitoon Gomaan asti. Pahasti ruhjottu tyttö toipui sairaalassa kuukauden.
Sen jälkeen Sifa joutui toisen kongolaisperinteen uhriksi. Äiti ei halunnut lastaan takaisin.
"Olin muuttunut arvottomaksi. Ei raiskattua tyttöä kukaan halua vaimoksi, joten myötäjäisiä ei ollut tiedossa", Sifa sanoo.
Hän asuu nyt tätinsä luona ja tekee hänelle peltotöitä. Tytön keho on vaurioitunut, raskaisiin töihin se ei taivu.
"Surullisinta on koulun keskeytyminen. Tädilläni ei ole varaa koulumaksuihin. Ilman koulutusta en näe tulevaisuudessani mitään hyvää", Sifa selvittää.
Claudine Mutumbi löytyi vuoden 2009 toukokuussa omalta banaanipelloltaan tajuttomana.
Lähialueen naiset toimittivat hänet terveyskeskukseen. Matka jatkui kiireisesti 80 kilometrin päähän Goman sairaalaan.
Mutumbi tunnisti raiskaajansa.
"Heitä oli neljä, kaikki täkäläisiä viljelijöitä. Kuinka taistella yksin neljää vastaan? Jossakin vaiheessa menetin tajuntani", Mutumbi kertoo.
Leski Mutumbi menetti joukkoraiskauksessa terveytensä, elämänilonsa ja elinkeinonsa. Enää hän ei pysty maksamaan 8-, 13- ja 16-vuotiaiden lastensa koulunkäyntiäkään.
"Lonkkani, selkäni ja sisäelimeni vaurioituivat, en pysty työhön. Lapseni joutuvat koulun sijaan tekemään peltotöitä, jotta saamme hiukan tuloja", Claudine Mutumbi jatkaa.
"Kaikki neljä raiskaajaa löydettiin ja vietiin oikeuden eteen Gomaan", kertoo DFJ:n Rutshurun oikeuspisteen vastaava hoitaja Elodie Kabuye.
Mutumbi matkasi itsekin hiljattain Gomaan kysymään oikeuden virkamiehiltä tapauksensa etenemistä.
"He sanoivat, ettei koko tapausta enää ole. Asiapaperitkin olivat kadonneet", Mutumbi kertoo järkyttyneenä.
"Raiskaajilla oli arvovaltaisia tuttavia. Nelikko lahjottiin vapaaksi", Elodie Kabuye vahvistaa.
DFJ jatkaa taisteluaan, jotta Mutumbi saa oikeutta. Järjestö painostaa parhaillaan oikeusviranomaisia ottamaan tapauksen uuteen käsittelyyn.
Raiskattujen naisten nimet on turvallisuussyistä muutettu.