Alkuperäiskansat maksavat ison hinnan ilmaston lämpenemisestä. Se vaikeuttaa ruuan hankintaa, säilöntää ja käyttöä.
Ikirouta on jäätä muistuttavaa maa-ainesta, joka on niin kylmää, että se pysyy jäässä yli kaksi vuotta kerrallaan. Arktisella alueella ikirouta kattaa laajoja alueita niin maalla, meressä kuin rannikolla. Suomessa sitä esiintyy lähinnä Lapin palsasoilla.
Ilmaston lämpeneminen on mullistanut arktisen alueen elämän, sillä lämpenemisen myötä ikirouta on alkanut sulaa. Samalla se vaikuttaa dramaattisesti alueella asuvan kymmenen miljoonan ihmisen, varsinkin alkuperäiskansojen elämään.
Ikiroutaa voi olla maassa kymmenien, jopa tuhansien metrien syvyydeltä. Sulamisen seuraukset ovat tuhoisat. Jo nyt sulanut ikirouta on muodostanut arktisilla alueilla maahan valtavia kraattereita ja talojen sekä teiden romahduksia, sillä maa on kadonnut sananmukaisesti jalkojen alta.
Venäjällä ikiroudan sulamisen vuoksi on jouduttu siirtämään jopa kokonaisia kyliä uusiin paikkoihin.
Nuoria huolestuttaa lämpeneminen
Arktisen yliopiston tutkimusvararehtori ja Oulun yliopiston tutkimusprofessori Arja Rautio johtaa Nunataryuk-projektiin kuuluvaa tutkimusryhmää, joka perehtyy terveysvaikutuksiin, joita ikiroudan sulamisesta aiheutuu globaaliin ilmastoon sekä alueen väestön elämään.
Tutkimusryhmän keskiössä ovat terveyden ja saastumisen riskit, kuten ympäristömyrkkyjen ja eläinvälitteisten tautien uhat, muutokset vesi- ja ruokaturvallisuudessa sekä tapaturmat.
Projekti on vahvasti poikkitieteellinen ja siinä työskentelevät yhdessä niin antropologit, talous-, luonnon- kuin terveystieteilijät.
– Kun ikirouta sulaa maalta, muodostuu valtavia lammikoita ja ympäristö muuttuu. Etenkin nuoret ovat muutoksesta huolestuneita. Itsemurhaluvut ovatkin alkuperäisasukkaiden keskuudessa muita korkeampia. Haluamme löytää hyviä käytäntöjä, joita voimme jakaa myös itsemurhien ehkäisemiseksi, Rautio sanoo.
Miten tiet kestävät?
Vaikka projektiin valitut tutkimusalueet sijaitsevat maantieteellisesti kaukana toisistaan, on asukkailla samantapaisia ongelmia. Terveyshaittoja ovat muun muassa vesistöön päätyvät elohopeamäärät sekä dioksiinit.
Ympäristömyrkkyjen profiili on eri maissa myös erilainen. Pohjois-Amerikasta löytyy eri kemikaaleja kuin vaikka Venäjältä.
– Emme vielä tiedä kuinka paljon ikiroutaan on varastoitunut ympäristömyrkkyjä. Ikirouta liikkuu ja muuttaa muotoaan. Miten se infra, joka alueelle on rakennettu, tulee muuttumaan. Miten tiet tulevat kestämään ja kuinka ihmiset kestävät tämän muutoksen, Rautio kertoo.
Uhkakuvissa ikiroudan sulaminen voi saastuttaa vesijohtovedet ja tuhota tiet. Projektin avulla pyritäänkin löytämään keinoja, jotka auttaisivat vaaratilanteiden ennakkoinnissa sekä sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin.
– Vuonna 1914 oli Venäjällä porojen keskuudessa laaja pernaruttoepidemia, jonka seurauksena 100 000 poroa kuoli. Sadoissa muissa paikoissa on tapahtunut samoin ja kuolleet eläimet on haudattu ikiroutaan, sillä sen on ajateltu kestävän ikuisesti. Jos ikirouta kuitenkin sulaa, olemme vaikean tilannearvion edessä. Vaarana on pernaruton itiöiden pääsy syntyviin lammikkoihin, joista eläimet ja ihmiset voivat juoda.
Raution tutkimusryhmään kuuluu projektin eri vaiheissa noin viisi tutkijaa. Ensi vuoden kevään aikana ryhmä käy tutkimuskohteissa Huippuvuorilla, Itä-Siperiassa, Kanadassa sekä Grönlannissa.
Kohteet ovat valikoituneet sen mukaan, missä on jo olemassa olevaa tutkimustoimintaa. Yhteisöiden parissa ja heidän kanssaan tehdään kysely sekä haastatteluja, joissa on mukana terveys ja hyvinvointi.
Terveydellisen tarkastelun lisäksi kysymykset liittyvät elinkeinoon, talouteen, hyvinvointiin ja elämänlaatuun.
– Yritämme käyttää mahdollisimman paljon niitä tietoja, joita on jo olemassa. Ennen kaikkea olemme kiinnostuneita nuorista ja varsinkin nuorista miehistä, raskaana olevista naisista ja lapsista.
Dioksiineja löytyy yhä
Projektin hakemusta tehtiin kaikkineen vuosi. EU rahoittaa projektia 11,5 miljoonalla eurolla. Tutkimus alkoi marraskuussa ja kestää viisi vuotta.
Osaan esiin tulevista asioista voidaan vaikuttaa, mutta osaan ei.
– Dioksiinit kiellettiin jo 1940-1950-luvuilla, mutta silti niitä voi löytyä eläimistä, ihmisistä sekä ympäristöstä joko maa-aineksesta tai pinnan alta. Meille on tärkeää, että menemme yhteisöjen luo ja kerromme mitä olemme tekemässä ja kysymme, olisiko heidän mielestään jokin muu seikka tärkeämpää tutkia tai pitäisikö johonkin muuhun asiaan kiinnittää enemmän huomiota. Siksi tutkimuksen kokonaiskesto on pitkä, jotta tuloksiin ehditään reagoida myös yhteisöissä.
Rautiolle on tärkeää, että mukana on myös tutkimuseettinen ryhmä. Tarkoitus on häiritä mahdollisimman vähän paikallisen väestön elämää.
– Päätarkoituksemme on luoda hyvät verkostot ja löytää hyviä käytäntöjä, joita voidaan levittää laajemmalle. Arktisen neuvoston avulla voimme levittää tietoisuutta siitä, mitä on olemassa ja mitä tulisi välttää.
Tähän on hyvät mahdollisuudet, sillä Suomi on vielä yli vuoden Arktisen neuvoston puheenjohtaja- maa. Käytännöt auttavat myös levittämään tietoa siitä, mihin ja miten tiet ja talot tulisi rakentaa, jotteivät ne liiku ikiroudan sulaessa.
– Alkuperäiskansat ovat muun muassa käyttäneet ikiroudan onkaloita ruuan säilyttämiseen. Kun ikirouta sulaa, tätä mahdollisuutta ei enää ole, Rautio summaa.
Nunataryuk
- Kansainvälisessä tutkimushankkeessa on 26 tutkimusorganisaatiota.
- Osallistujat tulevat 12 eri maasta.
- Kustannusarvio on 11,5 miljoona euroa.
- Projektia johtaa saksalainen Alfred Wegener Institute for Polar and Marine Research -instituutista.
- Nunataryuk on Kanadasta peräisin oleva inuittien käyttämä sana, joka tarkoittaa maan joutumista mereen.
Arktinen alue
- Arktinen alue eli Arktis tarkoittaa pohjoisnapaa ympäröiviä alueita. Tavallisesti siihen katsotaan kuuluvan Pohjoinen jäämeri ja osia Kanadasta, Grönlannista, Venäjästä, Yhdysvalloista ja Pohjoismaista.
- Lämpötilan mukaan arktiseksi määritellään alueet, joiden kesäkuun keskilämpötila ei ylitä 10 celsiusastetta.
- Metsänrajan mukaan määriteltynä arktinen alue alkaa vaihettumisvyöhykkeestä metsän ja pohjoisen puuttoman tundran välillä. Metsänraja noudattelee ilmastovyöhykettä, jossa kylmät arktiset ilmamassat ja lämpimät eteläiset ilmamassat kohtaavat.
- Myös jatkuvan ikiroudan rajaa voidaan pitää arktisen alueen rajana. Erityisesti Venäjällä tämä tekee alueen laajemmaksi kuin muut rajaukset.
- Merialueilla arktisen alueen raja määritellään talvisen jääpeitteen keston perusteella.
- Poliittisia rajauksia on erilaisia. Esimerkiksi kansainvälisessä yhteistyössä Suomen arktinen alue on rajattu napapiirin pohjoispuoliseksi osaksi Lapin lääniä. Yksi arktisen alueen paljon käytetty rajaus on CAFF:in - Arktisen kasvillisuuden ja eläimistön suojeluohjelman - rajaus.
Lähde: Arktinen keskus, Lapin yliopisto