Jo nyt on tiedossa, että ensi vuonna aloittavalla hyvinvointialueella on yleisen toiminnan käynnistämisen lisäksi isoja haasteita työvoimapulasta talouteen. Yhtenä ratkaisumallina on puolestamme nostettu esille koko ajan, että monituottajuuteen kannattaa panostaa. Siitäkin huolimatta, että lain mukaan alueella on oltava riittävä oma tuotanto, voidaan yksityistä sektoria hyödyntää laajasti.
Monituottajamallin hyödyntäminen jäi hyvinvointialueen hyvinvointi- ja palvelustrategiassa vajavaiseksi ja perustelemattomaksi, koska linjaukset haluttiin tehdä järjestämissopimuksessa. Meille myös kerrottiin, että erillinen monituottajuusohjelma otetaan järjestämissopimuksen liitteeksi.
Nyt on järjestämissopimus luonnosvaiheessa ja monituottajuus on käytännössä jäänyt esimerkinomaisten mainintojen varaan. Strategialuonnoksessa vielä mukana ollut monituottajuusohjelma on ilmeisesti haudattu kokonaan? Ohjelmaa tekemään oli ostettu asiantuntija hintaan
50 000 euroa. Melkoisen arvokkaita turhia neuvoja, kun eivät päässeet edes järjestämissopimusluonnokseen asti.
Miksi sitten palveluiden tuottajaverkoston kehittämiseen kannattaa panostaa? Uskomme, että kun rahat ovat vähissä, niin merkittävin keino varmistaa kustannustehokkuus on vertailla hintaa. Vertailu voidaan tehdä parhaiten kilpailuttamalla palvelut ja vertaamalla sitä julkisella puolella syntyneeseen todelliseen kustannukseen. Monituottajuus tuo huojennusta ja apua juuri niihin haasteisiin, joiden kanssa hyvinvointialueen valmistelijat nyt tuskastelevat.
Mitä muita syitä on syventää yhteistyötä palveluiden tuottajaverkoston kanssa?
Modernissa yhteiskunnassa verkostomainen toimintatapa tuo parhaimmillaan kustannussäästöjen lisäksi tehokkuutta. Lisäksi se varmistaa, että paras osaaminen on käytössä, toimialan kehittyminen ja kehittäminen on aktiivista ja teknologiaa hyödynnetään maksimaalisesti. Yhteistyöllä voidaan tähdätä vaikuttavuuteen.
Ei ole merkityksetöntä sekään, että monituottajuuden vahvistaminen kehittää koko toimialaa. Esimerkiksi hoitohenkilöstön saatavuus on iso haaste tulevaisuudessa.
Toimiala on sitä houkuttelevampi, mitä enempi se tarjoaa alasta kiinnostuneille mahdollisuuksia edetä omalla urallaan. Mitä laajempi palveluverkko, sitä kiinnostavampi ja vetovoimaisempi on toimiala. Olemme olleet hyvin lyhytnäköisiä ja isoissa vaikeuksissa, mikäli tulevaisuudessa kilpailu hoitajaresursseista aletaan käydä hyvinvointialueiden kesken.
Tärkeää on myös muistaa, että asiakkaalle on täysin epärelevanttia, hoitaako hänet yksityinen vai julkinen puoli, kunhan hänet hoidetaan hyvin.
Hyvinvointialueen valmistelussa on kiireestä tullut outo ajuri. Pohjois-Pohjanmaan pitää olla ensimmäinen kaikessa ja lisäksi maailman pitäisi olla valmis 1.1.2023.
Mistä tämä kiire tulee? Pääsääntöisesti muilla alueilla ei ole edes käynnistetty järjestämissopimusvalmistelua. Kannattaisiko meilläkin katsoa miten alueen toiminta lähtee liikkeelle? Tiedostetaanko meillä varmasti, mitkä ovat todelliset ongelmat ja mitkä ovat niihin parhaimmat ratkaisut?
Minimissäänkin nyt pitää linjata hyviä työkaluja tulevaisuuteen kuten palveluseteleiden käyttämistä ja laajaa yksityisen sektorin hyödyntämistä. Hyviä tavoitteita maalailevat ja etuajassa valmistuneet asiakirjat eivät hyvinvointialueita pelasta, jos rohkeus linjata ja halu hyödyntää koko alueen osaamista uupuvat.