Vuosituhannen alussa lukemattomat vapaaehtoiset kotiseutuihmiset tallensivat ja tunnistivat kotiseutunsa vanhoja valokuvia ja tarinoita yhteiseen tallennusalustaan nimeltä kirjastovirma.fi.
Kunnan nimen mukaan järjestettynä tietokannasta löytyi helposti tunnistettua, arvokasta perinnetietoa oman kunnan historiasta ja ihmisistä. Sieltä sai luotettavia lähteitä kotiseutujuhliin, sukujulkaisuihin tai vastaaviin. Nyt tämä tietokanta on ollut pimeänä jo usean vuoden: ”Sivu ei toimi. www.kirjastovirma.fi ei voi käsitellä tätä pyyntöä tällä hetkellä. http Error 500”. Virheilmoitus antaa ymmärtää, että sivut olisivat palaamassa. Mutta ei, odottamalla ne eivät näytä palaavan.
Oulun kaupungin kirjaston nettisivulta löytyikin tiedote, jossa ilmoitettiin seuraavin saatesanoin, että Kirjastovirma-tietokanta on poistettu käytöstä toistaiseksi: "Kirjastovirma.fi on pohjoispohjalaista kulttuuria, paikallishistoriaa ja perinnetietoa sisältävä tietokanta. Siihen on tuotettu sisältöä vuosina 2000–2012, jolloin työtä rahoitti Euroopan sosiaalirahasto ja rahoittajaviranomaisena toimi Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Paikallisina toimijoina ovat olleet pohjoispohjalaiset kirjastot yhteistyössä kotiseutuyhdistysten ja muiden kulttuuritoimijoiden kanssa."
Kirjastovirma ei kuitenkaan täyttänyt kaikilta osin nykyisiä saavutettavuusvaatimuksia, myös tietoturvan tuki päättyi tänä vuonna. Näin ollen Kirjastovirman ylläpito lakkautettiin 30.11.2021. Palvelun sisältämä aineisto on kuitenkin kopioitu ja tallennettu. Avustusta sisältöjen läpikäymiseksi ja siirtämiseksi uudelle alustalle on haettu ja hanketuen päätöstä odotetaan.
Mikä tilanne on nyt monta vuotta myöhemmin? Arvokasta on, että aineisto on tallessa. Onko avustusta saatu, eteneekö hanke? Miksi virhesivuilla ei näy vastaavaa mainintaa kuin Oulun kaupungin sivuilla, mikä sivujen tilanne on?
Monessa sukujulkaisussa on viittauksia Kirjastovirmaan. Virheilmoitukseen törmättyä lukijalle tulee huijattu olo. Miltä mahtaa tuntua niistä lukemattomista vapaaehtoisista, jotka hyvässä uskossa tietoja keräsivät ja tallensivat.
Nettimarkkinoille on tullut jo toisenlaisia toimintamuotoja vanhan kulttuurin, esimerkiksi valokuvien esiintuomiseen, joihin mukaan pääsee rahalla ja uudestaan tekemällä se työ, joka Kirjastovirmaan jo kertaalleen Pohjois-Pohjanmaan osalta on tehty.
On mahdollista, että ilman koordinointia perinnekeruu pirstaloituu eri puolilla Suomea erilaisiin toimintatapoihin. Herätkää kotiseutuyhdistykset, herätkää Suomen Kotiseutuliitto ja muut järjestöt, puhumattakaan alan ammattilaisista! Netti antaa loistavat mahdollisuudet uudenlaiseen perinteentallennukseen. Jonkun kuitenkin täytyy pitää huoli, että ei käy niin kuin Kirjastovirmalle, joka näyttäisi hukkuvan byrokratian rattaisiin.
Ajan suuntaus näyttää olevan kaventaa tutkijoiden mahdollisuutta päästä tiedon äärelle. Kansallisarkistolla on digitoinnin taustalla menossa raju muutos kaventaa muun muassa maallikkotutkijoiden kuten sukututkijoiden mahdollisuuksia saada tietoa aukioloaikoja rajoittamalla ja sulkemalla toimipisteitään.
Perinnetieto on meidän yhteistä kansallisomaisuuttamme, johon meillä kaikilla pitää olla tarvittaessa pääsy.
Seija Saarikko
Oulu